Turja Lehtonen: Elinkeinoelämän järjestöjen selkeät kannanotot väärinkäytöksiä vastaan ovat olleet harvassa

Ohessa on Teollisuusliiton varapuheenjohtaja Turja Lehtosen valtuustopuheen tiivistelmä. Teollisuusliiton valtuusto on koolla kaksipäiväisessä syyskokouksessaan Helsingissä 26.–27.11.

Jäsenhankinta yhteiseksi kärkitavoitteeksi

Ammattiosastojen jäsenmaksujen palautukset, niiden suuruus ja määräytymisperusteet kytkeytyvät suoraan ensi vuoden toimintasuunnitelmaan, jonka keskeinen painopiste on jäsenhankinta. Toimintasuunnitelma, jäsenhankinta ja jäsenmaksujen palauttamisen malli muodostavat kokonaisuuden, jonka tavoitteena on vahvistaa liiton ja alan työntekijöiden järjestäytymistä.

Tavoitteena on, ettei yksikään ammattiosasto jää jäsenhankinnassa yksin. Jäsenhankintaa tehdään yhdessä: aktiivit, ammattiosastot, liiton työntekijät alueilla ja Teollisuusliiton keskustoimisto. Jäsenmaksujen palautusmallin tarkoitus on mahdollistaa, tukea ja palkita onnistunutta jäsenhankintaa.

Moni suunnitelluista toimenpiteistä jatkaa jo aiemmin tehtyä työtä jäsenhankinnan osalta, joka on meille tärkeää jopa välttämätöntä. Suomalainen työmarkkinajärjestelmä perustuu järjestäytymiselle. Siksi Teollisuusliiton on panostettava entistä vahvemmin jäsenhankintaan. Ammattiliittoon liittyminen on jokaisen palkansaajan henkilökohtainen etu. Liiton velvollisuus on kertoa tämä selkeästi ja tarjota kaikille mahdollisuus liittyä, riippumatta alasta, työn luonteesta tai työpaikan koosta.

Ammattiyhdistysliike on harmaan talouden ja työntekijöiden hyväksikäytön vastavoima

Syksyn keskeisimpiä työelämäkysymyksiä ovat harmaa talous ja ulkomaalaisten työntekijöiden hyväksikäyttö. Olemme Teollisuusliitossa nostaneet aiheen vahvasti esiin jo pitkään, ja tänä syksynä keskustelu on laajentunut entisestään muun muassa Paavo Teittisen kirjan ansiosta.

Olemme taitepisteessä: joko hyväksikäyttöä sallitaan edelleen tietoisesti tai tilanne otetaan hallintaan. Tämä edellyttää lainsäädännön vahvistamista, aktiivisia toimia ammattiyhdistysliikkeeltä ja oma-aloitteisuutta myös työnantajilta.

Harmaa talous ja työntekijöiden hyväksikäyttö vääristävät kilpailua. Rehellinen yritys ei voi pärjätä, jos kilpailussa on mukana yrityksiä, jotka maksavat palkkoja miten sattuu, jättävät palkkoja maksamatta, teettävät työtä ilmaiseksi tai kohtelevat työntekijöitä lähes orjina. Siksi kyse ei ole vain työntekijöiden ja työehtojen, vaan myös rehellisten yrittäjien puolustamisesta.

Tästä huolimatta elinkeinoelämän järjestöjen – EK:n, SY:n, Keskuskauppakamarin ja muiden – selkeät kannanotot väärinkäytöksiä vastaan ovat olleet harvassa. Vaikka juuri heidän näkökulmastaan kyse on reilun, oikeudenmukaisen ja toimivan markkinatalouden puolustamisesta, valmiutta puuttua epäkohtiin ei käytännössä ole. Näyttää siltä, että ay-liike joutuu käytännössä puolustamaan reilua markkinataloutta, kun osa elinkeinoelämästä vaikenee ja keskittyy kaverikapitalismin turvaamiseen.

Teollisuusliiton jäsenpaneelin mukaan 85 prosenttia jäsenistä katsoo, että työnantajat on asetettava nykyistä kovempaan vastuuseen ulkomaalaisten työntekijöiden hyväksikäytöstä. 87 prosenttia hyväksyy työperäisen maahanmuuton, kunhan maahanmuuttajien työehtoja ei poljeta. Tämä on selkeä reunaehto työperäisen maahanmuuton hyväksyttävyydelle.

Samaan aikaan hallituksessa on tahoja, jotka pyrkivät vierittämään ongelmat maahanmuuttajien syyksi. Todellisuudessa hallitus haluaa lisätä työperäistä maahanmuuttoa ja toimii samalla itse työehtojen heikentäjänä – linja, jota palkansaajat eivät hyväksy. Nykyhallitukselta suunnanmuutos tuskin onnistuu, mutta seuraavalta hallitukselta on vaadittava vähintään kahta toimenpidettä: alipalkkauksen ja palkkavarkauden kriminalisointia sekä joukkokanneoikeutta ammattiliitoille.

Talous, työllisyys ja hallituksen vastuun pakoilu

Ongelmista ja omista epäonnistumisistaan Suomen hallitus syyttää yhä edellistä hallitusta. Tämä nähtiin taas viime viikolla, kun käytiin keskustelua VTV:n raportista ja koronakriisin aikaisesta talouspolitiikasta. Hallituksen ja hallituspuolueiden edustajat pyrkivät lähes automaattisesti ja epätoivoisesti selittämään nykyisetkin ongelmat edeltäjiensä päätöksillä.

Ongelma on, että Suomen talous ei kasva, mutta työttömyys kasvaa. Se on istuvan hallituksen vastuulla – ei edeltäjien. Hallitus on jäänyt vastuuttomaan oppositioasentoon, vaikka vallassa on oltu jo yli kaksi ja puoli vuotta. Hallituskausi on selvästi yli puolivälin, loppu alkaa häämöttää – mutta vastuun kantaminen puuttuu.

Työllisyys ja valtionvelka olivat hallituksen julkilausutut tärkeimmät tavoitteet ja lupaukset, joilla vaalit voitettiin. Hyviä tavoitteita sinänsä. Mutta tulos on sellainen, että jos tähän hallitukseen sovellettaisiin potkulakia, se voisi saman tien poistua työmaaltaan.

Työelämää ja työntekijöitä koskevassa päätöksenteossa hallitus on keskittynyt lähes yksinomaan elinkeinoelämän toivelistan toteuttamiseen – työntekijöiden ja ammattiyhdistysliikkeen aseman heikentämiseen. Ei vaalilupaustensa toimeenpanoon tai niiden saavuttamiseen.

Meidän viimeisimpien arvioidemme mukaan ostovoimakuoppa ja heikko reaaliansioiden kehitys saadaan kurottua umpeen työehtosopimuksellamme. Mutta on tärkeä ymmärtää, mitä se tarkoittaa: vuonna 2027 olemme reaaliansioissa vasta palanneet tasolle, jolla olimme vuonna 2021. Siksi kotimainen kysyntä ja kulutus laahaavat – palkansaajilla ei yksinkertaisesti ole ollut varaa lisätä kulutustaan.

Onneksi kaikki ei ole istuvan hallituksen toimista kiinni. Ammattiliitot ovat ne, jotka ovat käytännössä parantaneet duunarin toimeentuloa: neuvottelemalla, sopimalla ja tarvittaessa lakkoilemalla. Se näkyy nyt palkkanauhassa. Talouden ongelma ei ole siinä, etteivät ihmiset uskaltaisi kuluttaa, vaan siinä, että monella ei ole ollut mitä kuluttaa – kysymys on lopulta siitä, riittääkö tilillä euroja vai ei.