Esimerkkejä oikeustapauksista

Teollisuusliiton jäsenilleen tarjoama oikeusapu on poikkeuksellisen laaja. Jäsenet eivät maksa saamastaan avusta ollenkaan omavastuuta. Jäsenen saamalla oikeusavun määrällä ei myöskään ole kattoa. Joskus jäsen häviää oman juttunsa oikeudessa ja hänelle tuomitaan maksettavaksi vastapuolen oikeuskulut. Liitto maksaa nämäkin kulut jäsenen puolesta.

Liitto ajaa kymmenien jäsentensä asiaa vuodessa. Suurin osa tapauksista voitetaan. Pääsääntöisesti asiat työpaikoilla saadaan sovittua neuvottelemalla.

Palkan yksipuolinen alentaminen

Työntekijä työskenteli toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa, ja työsopimuksessa oli sovittu työajaksi 40 tuntia viikossa ja kuukausipalkaksi 2600 euroa. Työntekijä joutui lomautetuksi ja lomautuksen jälkeen työnantaja oli muuttanut työsuhteen ehtoja siten, että työntekijällä oli 14 euron tuntipalkka ja hän oli tarvittaessa töihin kutsuttava.

Työntekijän mukaan kyseessä oli työsuhteen olennaisten ehtojen yksipuolinen muuttaminen. Hän purki työsopimuksensa.

Työntekijä sai liitolta oikeudellista apua ja tapaus vietiin ensin käräjäoikeuteen ja myöhemmin hovioikeuteen.

Hovioikeudessa kyse oli siitä, oliko asianosaisten kesken sovittu palkanalennuksesta tai tuntipalkkaan siirtymisestä ja oliko työnantajalla ollut oikeus tällä perusteella jättää maksamatta työntekijälle palkkaa vai oliko työntekijällä oikeus purkaa työsopimus. Hovioikeus katsoi käräjäoikeuden tavoin asiassa jääneen näyttämättä, että työntekijä olisi sopinut ja hyväksynyt työsuhteen ehtojen muuttamisen.

Hovioikeus katsoi, että kohtuullinen korvaus työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä oli viiden kuukauden palkkaa vastaava määrä. Lisäksi työnantaja velvoitettiin korvaamaan työntekijälle oikeudenkäyntikuluja sekä käräjäoikeudessa että hovioikeudessa.

Työsopimuksen raukeaminen ja irtisanomisajan palkka

Teollisuusliiton jäsen oli lomautettuna, kun hän sai päätöksen työkyvyttömyyseläkkeestä. Yhtiö vaati irtisanomisajan palkkaa vastaavaa korvausta takaisin vedoten siihen, että jäsenen työsopimus oli rauennut, kun hänelle oli myönnetty toistaiseksi täysi työkyvyttömyyseläke, eikä jäsenen tämän jälkeen suorittamalla työsopimuksen irtisanomisella ollut enää oikeudellista merkitystä, eikä jäsenellä oikeutta irtisanomisajan palkkaan.

Juttu vietiin käräjäoikeuteen, ja jäsen vastusti kannetta. Käräjäoikeus katsoi, ettei jäsenen työsopimus ollut rauennut työkyvyttömyyseläkkeen myöntämiseen, ja jäsenellä oli siten oikeus irtisanomisajan palkkaan. Yhtiö valitti ratkaisusta korkeimpaan oikeuteen.

Korkein oikeus katsoi, että työsopimuksen raukeamista ei tällaisissa olosuhteissa voida perustaa siihen, ettei työntekijä enää kykene täyttämään työsopimuksen velvoitteita. Työsuhteen päättymisellä sopimuksen raukeamiseen ei olisi muuta vaikutusta kuin se, että jo yli 200 vuorokautta lomautettuna ollut työntekijä menettäisi oikeutensa irtisanomisajan palkkaa vastaavaan korvaukseen.

Näiden perusteiden pohjalta Korkein oikeus katsoi, että jäsenen työsopimus ei ollut rauennut hänelle myönnetyn täyden työkyvyttömyyseläkkeen perusteella, vaan työsuhde on ollut voimassa hänen irtisanoessaan työsopimuksensa.

Liitto voitti jutun ja yhtiö oli velvollinen maksamaan jäsenelle irtisanomisajan palkan.

Työajan tasaamisvapaat

Yritys ei ollut antanut työntekijöilleen työajan tasaamisvapaita. Työajan tasaamisesta oli työntekijöiden työsopimuksissa mainittu, että niistä oli sovittu paikallisesti, mutta sopimuksen sisältöä ei ollut täsmennetty.

Liiton oikeusavun turvin juttu vietiin käräjille. Vaatimus oli, että yrityksen pitää maksaa jälkikäteen 10 työntekijälleen pisimmillään yli viiden vuoden ajalta työajan tasaamislisiä, puuttuvia lomakorvauksia ja työehtosopimuksen mukaisia ylitöitä.

Yritys vastusti kannetta sillä, että työajan tasaamisesta maksettavat korvaukset oli sisällytetty työntekijöille maksettuun työehtosopimuksen alinta taulukkopalkkaa parempaan tuntipalkkaan.

Käräjäoikeus katsoi jääneen näyttämättä, että yritys olisi työsopimuksissaan sopinut, että työehtosopimuksen tarkoittamat työajan tasaamislisät sisältyisivät sovittuun tuntipalkkaan. Yritys ei myöskään ollut näyttänyt, että olisi maksanut työntekijöille työehtosopimuksen mukaan kuuluvat työajan tasaamislisät.

Lisäksi käräjäoikeus totesi, että yleissitovana sovellettava teknologiateollisuuden työehtosopimus ei mahdollistanut sellaista paikallista sopimista, jossa työehtosopimuksen tarkoittamat työajan tasaamislisät sisällytettäisiin yksilöimättä ja erittelemättä työntekijälle maksettavaan tuntipalkkaan, saatikka sitä, että lisiä ei makseta lainkaan.

Yritys joutui lopulta maksamaan yli 250 000 euroa, mikä sisälsi työntekijöille maksetut korvaukset viivästyskorkoineen ja työntekijöiden oikeudenkäyntikulut.

Lakkobonukset

Suomessa toimiva yritys maksoi joitakin vuosia sitten ylimääräisen 100 euron bonuksen vain niille työntekijöille, jotka tulivat lakkopäivänä töihin. Bonusta ei maksettu lakkoon menneille, työpaikalla lakkopäivänä olleille ay-aktiiveille tai muista syistä työpaikalta poissa olleille.

Liitto haastoi työnantajan oikeuteen ja voitti jutun. Oikeuden päätöksen perusteella työnantaja joutui maksamaan jälkikäteen bonukset myös lakossa olleille, ay-aktiiveille ja muusta syystä töistä pois olleille.

Kyseinen tuomio vahvisti paitsi sitä, että työntekijöitä ei voi syrjiä ammattiyhdistystoiminnan perusteella, niin myös työsopimuslaissa säädettyä tasapuolisen kohtelun vaatimusta. Bonuksen maksaminen vain lakkopäivänä töihin tulleille loukkasi sekä syrjintäkieltoa että tasapuolisen kohtelun vaatimusta.

Huom! Tapahtumien aikaan velvollisuus suorittaa syrjitylle työntekijälle yhdenvertaisuuslain mukaista hyvitystä ei vielä tuolloin koskenut ammattiyhdistystoimintaan perustuvaa syrjintää. Tänä päivänä vastaavassa tilanteessa tätä hyvitystä voitaisiin jo vaatia. Hyvitys syrjinnästä esimerkiksi ay-toimintaan osallistumisen perusteella voi olla useita tuhansia euroja työntekijää kohden.

Irtisanomisajan palkka

Yritys irtisanoi kaksi työntekijäänsä tuotannollisista ja taloudellisista syistä. Taloudellinen tilanne kuitenkin parani, kun yritys sai uusia tilauksia irtisanomisaikana.

Työnantaja ei kuitenkaan peruuttanut työntekijöiden irtisanomisia, vaikka tuotannollisia ja taloudellisia perusteita potkuille ei enää ollut. Työnantaja toimi työehtosopimuksen irtisanomissuojan vastaisesti.

Liitto voitti asian oikeudessa. Toiselle väärin perustein irtisanotuista työnantaja joutui jälkikäteen maksamaan vuoden ja toiselle puolen vuoden palkan.

Oikeuden päätöksestä syntyi suuntaa antava oikeusohje. Jos irtisanomisajan päättyessä on tiedossa töitä ainakin noin puolen vuoden ajalle, irtisanominen täytyy peruuttaa. Toisaalta, jos töitä on vain esimerkiksi kuukauden ajaksi, määräaikaisen työsuhteen tarjoaminen jo irtisanotulle voi olla perusteltua.

Merkitystä ei tässä kyseisessä tapauksessa ollut myöskään sillä, että työntekijät kieltäytyivät työnantajan tarjoamista määräaikaisista työsopimuksista. Tuomioistuin katsoi, että työntekijöiden ei tarvinnut hyväksyä määräaikaisuuksia, koska työnantaja toimi lainvastaisesti.

Työtapaturma

Samassa yrityksessä sattui kahdessa eri tehtävässä kaksi erilaista työtapaturmaa. Liitto ajoi tapaturmissa loukkaantuneiden työntekijöiden asiaa oikeudessa. Käräjäoikeus tuomitsi työnantajan työturvallisuusrikoksesta ja vammantuottamuksesta.

Yritys joutui maksamaan 25 000 euron yhteisösakon lisäksi työntekijöille korvauksia yhteensä noin 18 000 euroa. Lisäksi yritys korvasi puolet työntekijöiden oikeudenkäyntikuluista. Liitto ajoi jäsentensä asiaa oikeudessa maksutta. Liiton oikeusapu on jäsenetu.

Käräjäoikeus katsoi, että työtapaturmat kyseisessä yrityksessä olisi voitu välttää teknisin ratkaisun. Työnantaja oli kuitenkin laiminlyönyt valvonnan ja sallinut vaarallisen tavan tehdä töitä. Vastuu työturvallisuudesta on aina työnantajalla. Työturvallisuus oli huomioitu yhtiössä kattavasti, muun muassa riskienarvioinnit oli tehty säännöllisesti ja arviointeihin oli otettu työntekijöitä mukaan. Todellisuus ja valvonta eivät kuitenkaan vastanneet työturvallisuuslain vaatimuksia.

Vaikka yhtiön riskien arvioinnit olivat kattavat, niitä ei ollut käsitelty suorittavan työn tasolla. Työnantaja oli luottanut työntekijöiden havaitsevan riskit ja työturvallisuuden edellyttämät toimenpiteet. Näin työnantaja oli sallinut vaarallisen työtavan ja laiminlyönyt riittävien ohjeistusten antamisen. Työtä ei myöskään ollut järjestetty siten, että suojavarusteiden käyttö olisi ollut mahdollista.

Työsopimuksen perusteeton päättäminen

Yritys ilmoitti henkilöstölle, että tuotannossa aloittaa uusi vetäjä. Samanaikaisesti ilmoitettiin, että nykyinen tehtävän haltija ei jatka kyseisessä tehtävässä. Varsinainen ilmoitus yt-neuvotteluiden aloittamisesta tuli julki vasta kuukautta myöhemmin.

Kun yt-neuvottelut oli käyty, työnantaja irtisanoi työntekijän. Irtisanomisaikana työnantaja palkkasi yritykseen toisiin tehtäviin uusia työntekijöitä. Käytännössä näitä tehtäviä olisi pitänyt tarjota myös jo irtisanotulle, joka oli pätevä uusiin tehtäviin.

Liitto vei työntekijän asian oikeuteen. Yritys oli rikkonut yt-lakia sekä laiminlyönyt muun työn tarjoamisvelvollisuutta.

Käräjäoikeus katsoikin, että neuvotteluvelvoitetta oli rikottu. Päätös työntekijän työsuhteen päättämisestä oli tehty jo ennen virallista yt-menettelyä. Yritys joutui maksamaan työntekijälle hyvitystä yt-lain rikkomisesta 5 000 euroa.

Yritys ei oikeuden mukaan toiminut väärin, koska sillä oli taloudelliset ja tuotannolliset syyt käydä yt-neuvottelut ja irtisanoa työntekijä. Uuden tuotannon vetäjän työ ei myöskään vastannut entistä työnkuvaa. Käräjäoikeuden mukaan irtisanominen oli kuitenkin perusteeton, koska työntekijälle ei tarjottu muita avoinna olevia työpaikkoja. Työnantaja joutui maksamaan työntekijälle kolmen kuukauden palkan perusteettomasta irtisanomisesta.

Työnantaja joutui lisäksi korvaamaan työntekijän oikeudenkäyntikulut. Liitto ajoi jäsenensä asiaa maksutta. Liiton oikeusapu on jäsenetu.