Perusduunari muiden joukossa –
Jäsentutkimus 2023

5. Tilaan ja lähetän robotin matkaan

Huoli tulevaisuudesta ja omasta työurasta kiteytyy teollisuusliittolaisilla (N=21 976) etenkin huoleen työehtojen heikkenemisestä (41 %), työn riittävyydestä (25 %) ja globaaleista muutoksista (19 %). Nämä kolme ykköshuolenaihetta ovat samat kuin vuoden 2020 jäsentutkimuksessa.

Vähiten teollisuusliittolaisia kuitenkin huolestuttaa tulevaisuuden työnteon muutoksista se, että tuotantotyö digitalisoituu. Tämän koki huolestuttavimmaksi vain hyvin harva (2 %). Myöskään töiden loppuminen automaation vuoksi ei huolestuttanut kuin pientä osaa (4 %). Tämä ei oikeastaan ole ihme. Myönteinen suhtautuminen uuteen teknologiaan selittyy sekä asenteilla että omalla kokemuksella:

”Tuotannon automatisointi on elinehto kiristyvillä markkinoilla, ja sitä kehitetään tiimeinä.” (N 36–45 muu teollisuus)
”Tilaan ja lähetän robotin matkaan. Jos huomaan ongelman, kutsun paikalle ihmisen, jonka työ on huolehtia roboteista.” (N alle 36 kemia)

Suomi on digitalisoitunut maa, jossa tuotanto on pääomavaltaista. Toisin sanottuna tuotannossa käytetään runsaasti korkean teknologian koneita ja laitteita, joissa on kiinni paljon pääomaa. Digitalisaatio on edennyt tuotannossa vuosi vuodelta: siihen on panostettu niissä yrityksissä, joilla on ollut varaa ja halua tehdä investointeja.

Erilaiset robotit, automaatit ja mobiililaitteet ovat melko yleisesti käytössä jäsenten työpaikoilla. Enemmistö kertoo työpaikallaan käytettävän työnteossa mobiililaitteita (65 %), kuten älykännyköitä ja tabletteja. Yli kolmasosalla työpaikoista on käytössä yksinkertaisia automaatteja (38 %) ja neljäsosalla erilaisia töitä tekeviä robotteja (28 %).

Tekoälyn (3 %) ajatellaan olevan käytössä suht harvoilla työpaikoilla, mutta se onkin hankalammin havaittavissa kuin fyysinen kone tai laite. Nimittäin teollinen internet on väistämättä käytössä niissä tuotantolaitoksissa, joissa käytetään tietokoneita ja tuotantolinjoilla työskentelevät robotit ja automaatit. Melko monen työpaikalla (15 %) ei ole työkäytössä mobiili- tai digilaitteita.

Jäsentutkimuksesta selviää, että mobiililaitteita käytetään työhommissa selvästi yleisimmin palvelullisten alojen työpaikoilla (81 %). Robottien kanssa ja rinnalla jäsenet työskentelevät tavallisimmin kemianteollisuudessa (34 %) ja metalliteollisuudessa (33 %). Yksinkertaisia automaatteja taas on käytössä eniten puutuotealan (50 %) ja kemianalan (47 %) työpaikoilla.

Tutkimukseen osallistuneista neljäsosa (23 %) on itse työssään tekemisissä robottien tai automaattien kanssa. Työtehtävät vaihtelevat:

”Tietokoneen ohjelmointia, ja kone sit tekee sen, mitä käskettiin.” (N alle 36 puu)
”Tilaan robotin tabletilta ja se noutaa lavan.” (M alle 36 metalli)
”Robotti auttaa painavien kappaleiden nostamisessa ja siirtämisessä” [”The robot helps to lift and move heavy objects.”] (M 46–55 metalli)
”Varastointia varten on varastorobotteja, jotka toimivat omatoimisesti.” (N alle 36 metalli)
”Ohjelmilla ajetaan kemian prosessia, pakkausrobotteja valvotaan ja autetaan tarvittaessa.” (M 36–45 kemia)

Kokemus vaikuttaa asennoitumiseen uutta teknologiaa kohtaan: digilaitteiden kanssa työskentelevät kokevat niiden tekevän työstä aiempaa kiinnostavampaa. Toisaalta uuden teknologian työkäyttäjät kokevat sen tekevän työstä henkisesti kuormittavampaa.

Tuotantotyöntekijä James Mensah Valmet Automotiven kokoonpanolinjalla. KUVA: Sami Perttilä

Uusi teknologia lisää koulutustarpeita

Teollisuusliittolaiset suhtautuvat digitalisaatioon pääosin myönteisesti. Enemmistö teollisuusliittolaisista (N=21 973) ajattelee robottien ja automaattien vähentävän työn fyysistä kuormittavuutta (59 %) ja kasvattavan tuottavuutta (42 %). Uuden teknologian vaikutukset ovat näiltä osin hyvin samansuuntaiset, oli kyseessä minkä ikäinen mies- tai naisjäsen tahansa. Lisäksi perusduunarit kokevat, että uusi teknologia paitsi tekee työstä aiempaa kiinnostavampaa (34 %) se myös parantaa työturvallisuutta (34 %).

Miten arvioidaan uuden teknologian vaikuttavan työntekoon iän ja sukupuolen mukaan (N=21 973)

Ikä ja sukupuoli näyttävät vaikuttavan näkemyksiin siitä, miten uusi teknologia vaikuttaa työntekoon. Nuori ikä näkyy: 36-vuotiaat naiset (67 %) ja miehet (61 %) arvioivat selvästi muita yleisimmin, että työn fyysinen kuormitus vähenee. Kun tarkastellaan työn kiinnostavuuden kasvua, ikä ja sukupuoli vaikuttavat molemmat: yleisimmin näin ajattelevat alle 36-vuotiaat miehet (46 %) ja naiset (36 %) sekä 36–45-vuotiaat miehet (37 %).

Miesten suhtautuminen on uuteen teknologiaan myönteisempää kuin naisten. Naiset arvioivat selvästi miehiä yleisemmin töiden hidastuvan toimintahäiriöiden vuoksi. Yli 55-vuotiaista naisista viidennes (22 %) arvelee työtahdin kiristyvän uuden teknologian käyttöönoton myötä. Työnantajan järjestämän koulutuksen taas arvioivat lisääntyvän 36–55-vuotiaat ja yli 55-vuotiaat miesjäsenet. Tämä näkyy myös jäsentutkimuksen tuloksissa, kun kysyttiin tulevaisuuden huolista ja omasta työurasta.

Tulevaisuuden työnteon muutoksista teollisuusliittolaisia huolettavat eniten osaamisen riittävyys (6 %) ja työn vaativuuden lisääntyminen (4 %). Tässä on työntekijöiden kannalta kriittinen paikka: kun työpaikoilla otetaan käyttöön uutta teknologiaa, työn vaativuus väistämättä kasvaa. Toivottavaa tällöin myös olisi, että työstä saatava korvaus nousisi vaativuuden myötä.

Digitalisaation edetessä on työpaikoilla panostettava työntekijöiden koulutukseen ja osaamiseen entistä enemmän. Sen verran sapekkaasti teollisuusliittolaiset kertovat työtilanteista, joissa riittävä perehdytys ja koulutus olisi auttanut, kun on tullut jokin tenkkapoo työpaikan robottien tai muiden digiosaamista vaativien koneiden kanssa.

”Laitteet hyviä, perehdytys huono, joten ei osaamista tarpeeksi.” (N alle 36 kemia)
”Aika perseestä tapella niiden kanssa. Hermoja raastavaa, kun satojen tuhansien investoinnit kyykyttää edeltäjäänsä.” (N 36–45 kemia)
”Kun laitteiden koulutus on hyvää ja riittävää, niin koneiden kanssa ei ole ongelma työskennellä. Automaatit ja robotit helpottavat työtäni.” (M 46–55 metalli)

Hitsausrobotti Tume-Agrin maatalouskonetehtaalla Janakkalassa. KUVA: Sami Perttilä

Huolenaiheet eriytyvät

Mikä tulevaisuudessa ja oman työuran kannalta huolestuttaa eniten? Jäsentutkimuksen tuloksista selviää, että perusduunareilla vain yksi aihealue nousee ylitse muiden. Suurinta huolta kannetaan työehtojen heikkenemisestä, tosin senkin osuus (41 %) jää alle 50 prosentin. Kaksi muuta eniten huolestuttavaa ovat työn riittävyys (25 %) ja globaalit muutokset (19 %). Sen sijaan työnteon muutokset (9 %) ja osaamisen riittävyys (6 %) eivät aiheuta jäsenistössä huolta yhtä yleisesti.

Mitä vanhemmasta vastaajasta on kyse, sitä enemmän työehtojen heikentäminen, työn riittävyys ja työnteon muutokset mietityttävät. Nuoremmat alle 36-vuotiaat puolestaan kantavat selvästi vanhempia jäseniä yleisemmin huolta globaaleista muutoksista – ja jonkin verran yleisemmin myös oman osaamisensa riittävyydestä.

Jäsentutkimukseen vastanneiden naisten (n=5 042) ja miesten (n=16 932) näkemykset eroavat toisistaan myös. Naisjäseniä askarruttavat työn riittävyys, työnteon muutos ja osaamisen riittävyys jonkin verran miesjäseniä yleisemmin. Globaalit muutokset taas painavat miesjäsenten mieltä selvästi enemmän kuin naisjäsenten.

Osaa perusduunareista ei omien sanojensa mukaan huolestuta erityisestä mikään. Esimerkiksi yksi jäsen toteaa, että hän olisi vastannut vaihtoehdon ”ei huolestuta mikään” (N 36–45 muu teollisuus), jos sellainen olisi ollut. Tällä kysymyksellä kuitenkin haluttiin selvittää, mitkä suuremmat työelämän muutokset askarruttavat perusduunarin mieltä ja missä määrin ne tuottavat huolta.

Työehtojen heikkeneminen

Eniten teollisuusliittolaisia huolestuttaa tulevaisuudessa työehtojen heikkeneminen (41 %).

Osuus on hieman laskenut vuoden 2020 jäsentutkimukseen verrattua. Miesten ja naisten välillä ei ole tässä eroa. Nuorimmat jäsenistä vain kolmannes (35 %) kokee huolta työehtojen heikkenemisestä, mutta keski-ikäisistä ja vanhimmista selvästi useampi (44 %). Työehdoista eniten huolestuttaa matala palkkataso (28 %).

”Parempia työehtoja, jotta saadaan työt pidettyä ja ammattitaito säilytettyä.” (M 46–55 palvelulliset alat)
”Työmäärä ja vastuualue ei vastaa palkkaa, palkka on naurettavan pieni.” (N alle 36 metalli)
”Pitkäaikainen vuokratyön käyttö on epäoikeudenmukaista ja vaikuttaa eriarvoisesti. Samaa työtä paskemmalla palkalla, ei ole kivaa.” (N 36–45 kemia)

Työehtojen heikkeneminen liittyy toki muuhunkin kuin palkkatasoon. Työnantajapuoli on kasvattanut painetta siihen, että työehtosopimukset sovittaisiin paikallisesti eli yrityskohtaisesti. Tämä kehitys voi tarkoittaa sitä, että muutos on eriaikaista ja eritahtista eri sopimusaloilla. Tällöin palkkaerot tulevat kasvamaan ja myös työehdot tulevat heikkenemään.

Pohjoismaista hyvinvointivaltiomalli ja yleissitovat työehtosopimukset liittyvät toisiinsa, sillä ne tuovat vakautta työpaikoille mutta myös laajemmin yhteiskuntaan. Suomessa ammattiyhdistysliike on omaksunut ajatuksen siitä, että ostovoiman säilyttämisen lisäksi neuvottelutuloksessa otetaan huomioon tuottavuuden kasvu ja kilpailukyky.

Laskevan palkkatason lisäksi jäsentutkimuksen vastaajista kantavat huolta muistakin työelämäasioista. Selvästi harvempi oli huolissaan työturvallisuudesta ja työssä jaksamisesta (8 %) ja työsuhteiden epävarmuudesta (5 %).

Työehtojen heikentämistä nopeuttaa Orpon hallituksen ohjelma. Siinä työehtoja pyritään heikentämään lakiteitse. Tämä tarkoittaa muun muassa sitä, että irtisanomissuojaa heikennetään, sairausajan palkallisuutta supistetaan ja lomautusten varoaikaa lyhennetään. Ne, jotka ovat olleet huolissaan työsuhteiden epävarmuudesta, hallitusohjelman kirjaukset kirpaisevat. Nimittäin vuoden määräaikaisia työsuhteita ei tarvitsisi enää perustella selkeällä syyllä, jos hallitusohjelma hyväksytään tuollaisenaan. Monissa yleissitovissa työehtosopimuksessa perusteltuja syitä edelleen vaaditaan.

Työn riittävyys

Neljäsosaa teollisuusliiton jäsenkyselyyn vastanneista huolestuttaa työn riittävyys (25 %). Ykköshuolenaiheena työn riittävyys on kuitenkin hieman laskenut, kun osuutta verrataan vuoden 2020 jäsentutkimukseen. Naisista reilu neljäsosa (28 %) kantaa huolta työn riittävyydestä ja miehistä hieman harvempi (24 %). Eroa ei näkemyksissä ole eri ikäryhmien välillä.

Työn löytymiseen kotipaikkakunnalta (14 %) ja töiden siirtyminen muualle (6 %) huolestuttaa viidesosaa vastaajista eniten. Syitä töiden katoamiseen löytyy muitakin kuin vain ”luova tuho”.

”Tällä menolla työt loppuu monesta paikasta, kun niihin ei saada nuorta ja osaavaa työvoimaa. Tuotteiden teko siirtyy Kiinaan ja ’sambamaihin’.” (M 36–45 metalli)
”Ulkoistuksen jälkeen osaamiskato ollut valtava. Liipaisimella on omakin jatko.” (M 46–55 metalli)
”Pörssi on manipuloinnin kohde, työt viedään ulkomaille, kaikki kasvaa. Ollaan menty hyvin pitkään väärään suuntaan.” (M 36–45 puu)
”Vihreä siirtymä vie paikkakunnalta tulevina vuosina satoja työpaikkoja. Se hieman huolettaa. Toivotaan, että se poikisi uusia työpaikkoja.” (M alle 35 metalli)

Töiden loppuminen automaation myötä (4 %) huolestutti selvästi harvempaa. Tämä käy ymmärrettäväksi, sillä hyvin menestyvien yritysten koneinvestoinnit ovat monesti lisänneet myös ihmisille tarjottavan työn määrää.

Jos työtä ei kotipaikkakunnalta löydy, osa miettii muuttamista toisaalle. Monet ovat jo muuttaneetkin työn perässä. 1960–1970-luvuilla suomalaiset lähtivät sankoin joukoin etsimään työtä ja parempaa toimeentuloa Ruotsista. Nyt maassamuuton muuttovirta kulkee pohjoisesta ja idästä kohti etelän ja lännen kasvukeskuksia.

Globaalit muutokset

Tulevaisuuden huolenaiheitten osalta viidesosa (19 %) jäsenistä on huolissaan globaaleista muutoksista. Ne huolestuttavat selvästi enemmän kuin vuoden 2020 jäsentutkimuksessa. Eniten huolestuttavat talouskriisit (14 %), joihin viittaa talouspuhe inflaation noususta sekä talouden taantumista ja lamasta. Ylipäätään heikentynyt maailmantalous ja kehnot näkymät Suomen taloudelle vuonna 2024 aiheuttavat harmia, siinä missä koronapandemiakin (2019–2022).

Erilaiset kriisit ja laajemmat muutospaineet huolettavat jonkin verran enemmän miehiä (21 %) kuin naisia (14 %). Eniten vaikuttaa kuitenkin vastaajan ikä: alle 36-vuotiaista tämän ykköshuolenaiheekseen on merkinnyt neljäsosa (24 %) ja yli 55-vuotiaista selvästi harvempi (11 %). Tämä käy järkeen, sillä nuoremmilla on elämää ja työuraa edessään vielä vuosikymmeniä.

Globaalit muutokset voivat synnyttää vertailua tai jopa railon itsen ja muiden välille. Nämä muut voivat olla herroja, heikompiosaisia tai maahanmuuttajia, jotka ikään kuin ovat tulleet omien yksilöllisten tarpeiden ja valinnanvapauden tielle. Yleensä näin ajattelevilla kiinnittyminen ja luottamus yhteiskuntaan on heikentynyt.

”Yhteiskuntaan luotto mennyt, tuskin palkkojakaan koskaan saadaan sopiviksi. Yhteiskunnassa liikaa loisia ja eduskunnassa älykkyysosamäärä pienempi kuin kengän numero, joten ei auta kuin luottaa parempaan huomiseen ja itseen.” (M 36–45 metalli)
Arjessa minua auttaa se, että uskon itseeni, omiin voimiini ja taitoihini. On myös osattava tehdä oikeat valinnat elämässään. Ja tehdä päätöksiä. Eikä koskaan antaa periksi.” [”In everyday life, my faith in myself, in my strength and knowledge helps me. You also need to be able to make the right choice in your life. And make a decision. And never give up.”] (M alle 36 alkutuotanto)
Täyttä hulluutta tämä kansan kurjistaminen, rikkaat rikastuu ja köyhät köyhtyy. (M 36–45 puu)

Erilaisten kansanvälisten sopimusten ja EU-tason poliittisten linjausten myötä ilmastonmuutokseen liittyvät toimet on aloitettu monissa tuotantolaitoksissa. Ilmastonmuutoksesta on ensisijaisesti huolissaan pieni osuus (3 %) vastaajista. Ilmastonmuutos ja siihen liittyvä vihreä siirtymä jakaa mielipiteitä selvästi: kun yksi uskoo, että ”vain yhdessä voimme selviytyä ilmastonmuutoksesta!” (M 36–45 metalli), niin toinen manaa vihreän siirtymän ”tuhoavan tämän maan” ja sen talouden (M 46–55 metalli).

Operaattori Jani Mäkinen kuivaa romuautoa Kuusakoski Recyclen tehtaalla Heinolassa. KUVA: Sami Perttilä
Tuotantotyöntekijä Dokfa Anon Valmet Automotiven viimeistelylinjalla Uudessakaupungissa. KUVA: Sami Perttilä

Globaalit muutokset tarkoittavat myös pelkoa työn menettämisestä toisille. Maahanmuutosta ensisijaisesti huolissaan olevien vastaajien osuus on suhteellisen vähäinen (3 %). Vieraan pelko herättää monenlaisia ajatuksia erityisesti metallialan miesjäsenissä:

”Vielä kun saisimme työt suomalaisille osaajille, eikä niitä annettaisiin ulkomaisille ’pakolaisille’, jotka saavat muutenkin enemmän avustusta kuin suomalaiset ihmiset.” (M 46–55 metalli)
”Olen huolissani maahanmuuton surkeasta hoitamisesta. Tänne voi tulla tekemään töitä ja olemaan osa yhteiskuntaa.” (M 46–55 metalli)
”Minulle ei tullut mieleenkään, että 2000-luvun Suomessa voi olla niin takapajuisia, naisvihamielisiä, rasistisia ja epäreiluja työyhteisöjä kuin mitä metallialalta löytyy. Seuraan vahingoniloisena alan työvoimapulaa. Sitä saa mitä tilaa.” (M yli 55 metalli)
”Maahanmuutosta olen huolissani siinä mielessä, että yksinkertaiset ja helpot työt siirtyvät maahanmuuttajille eli perustöiden minipalkkoja tulisi saada nostettua riittävälle tasolle.” (M yli 55 metalli)
”Lisää jäseniä pitää hankkia ulkomaalaisista työntekijöistä.” (M 46–55 metalli)

Monilla alueilla ja ammattialoilla on pula osaavasta työvoimasta. Suomeen on myös muutettu työn perässä entistä ahkerammin. Työperäinen maahanmuutto on nostanut vuonna 2022 Suomen työllisyysasteen ennätyskorkeaksi (ks. Baumgartner & Raijas 2023). Tämä tarkoittaa, että maahan työtä tekemään tulleet ovat myös löytäneet työtä.

Teollisuusliiton aloista etenkin metalliteollisuudessa sekä maa- ja metsätaloudessa työskentelee paljon ulkomaista työvoimaa. Osa heistä saattaa kiertää maasta toiseen, kuka mistäkin syystä. Mutta osa jää Suomeen pysyvästi. Osa heistä on liittynyt ammattiliittoon, jolloin on liiton taholta mahdollista puuttua työehtojen polkemiseen ja muihin epäkohtiin. Muualta muuttaneet kertovat kokemuksistaan työpaikoilla ja suhteestaan työnantajiin esimerkiksi seuraavasti:

”Kun kerroin työnantajalleni, että olen ammattiliiton jäsen, huomasin suhteemme muuttuvan paremmaksi.” [”When I said to the employer, I am a member of the trade union, I saw how relation change for the better.”] (M alle 36 alkutuotanto)
”Kiitos teille, olen ylpeä Teollisuusliiton jäsenyydestä.” [”Thank you, I am proud to be a member of the Union.”] (M alle 36 metalli)

Tuotantotyöntekijät Galina Gasnikova ja Riitta Hänninen pakkaavat kenkiä Kuoman tehtaalla Mäntyharjulla. KUVA: Sami Perttilä

Jäsentutkimushankkeen toteutus

Tekstit: Anu-Hanna Anttila
Valokuvat: Sami Perttilä
Taulukot ja kuviot: Sole Lätti ja Sami Myllyniemi
Sivun toteutus: Jonne Kivinen
Kyselytutkimuksen toteutus: Anu-Hanna Anttila ja Sami Myllyniemi

Jäsentutkimusta koskevissa kysymyksissä voit ottaa yhteyttä tutkimuspäällikkö Anu-Hanna Anttilaan, [email protected].

Palaa Jäsentutkimus 2023 -sivulle