Turja Lehtonen: Epäilen suuresti, että veronvähennysoikeuden poistaminen koskisi sekä työnantajien että työntekijöiden järjestöjä

Teollisuusliiton varapuheenjohtaja Turja Lehtonen puhui liiton valtuuston kevätkokouksessa Helsingissä tänään tiistina 20.5.2025. Alta voit lukea tiivistelmän Lehtosen puheesta.

Tiivistelmä

Olemme juuri jättäneet taaksemme poikkeuksellisen raskaan työehtosopimustalven. Teollisuusliitto kantoi vastuunsa ja neuvotteli ensimmäisen sopimuksen, jonka pohjalle koko muu työmarkkinakenttä lopulta asettui. Se ei ollut helppoa. Se vaati sitkeyttä, yhtenäisyyttä ja jäsenistön vahvaa tukea. Haluan aloittaa kiittämällä erityisesti jokaista teistä. Haluan myös kiittää jokaista teollisuusliittolaista, joka tavalla tai toisella osallistui työtaisteluumme. Siihen kamppailuun, jonka johdosta syntyi sopimus, joka avasi palkkalinjan tämän kevään muihin neuvotteluihin. Ilman teitä ei olisi syntynyt sopimusta. Kiitos paljon!

Mutta sopimuksemme kolmas vuosi – se, jonka piti tuoda vakautta – on nyt vakavasti uhattuna.

Teimme vastuullisen kolmen vuoden sopimuksen, mutta sovimme myös, että sopimus voidaan avata, jos työmarkkinaolosuhteet muuttuvat olennaisesti. Ja nyt ne ovat muuttuvat – eivät työnantajan toimesta, vaan maan hallituksen toimesta.

Hallitus murentaa työmarkkinajärjestystä pala palalta. Se on jo rajannut lakko-oikeutta, säätänyt ay-liikettä kahlitsevan työmarkkinamallin ja osana sitä kääntänyt sovittelijan roolin työnantajien etuihin kallellaan olevaksi.

Ja mitä seuraavaksi? Nyt hallitus aikoo poistaa ammattiliittojen jäsenmaksujen verovähennysoikeuden. Tämä ei vain ole yksittäinen toimi. Tämä on taas yksi osa sitä päätösten sarjaa, jossa määrätietoisena tavoitteena on heikentää järjestäytynyttä ammattiyhdistysliikettä.

Olen pettynyt!

Työehtosopimus ei ole pelkästään sanoja paperilla. Se on luottamuksen osoitus. Se on vakaan työelämän perusta. En tiedä ymmärtääkö hallitus tätä, mutta jos se ryhtyy aktiivisesti murtamaan tätä järjestelmää, se horjuttaa koko sopimisen pohjaa. Tällöin meidän on kysyttävä: voiko kolmas vuosi toteutua, jos järjestelmän pohjaa tällä tavalla rapautetaan?

Ammattiliittojen jäsenmaksun verovähennysoikeuden poistamisen ei ole vain talouspoliittinen päätös. Se on symbolinen ele, jolla kerrotaan ammattiliitoille, mitä mieltä niistä ja työntekijöiden järjestäytymisestä maan johdossa ollaan.

Se on – tai olisi – myös isku kaikille liitoille alasta, koulutuksesta ja taustasta riippumatta. Se vaikeuttaa ja heikentää järjestäytymistä, heikentää ammattiliittojen toimintakykyä ja sitä kautta koko työmarkkinamallia.

Kysymykseen miksi verovähennysoikeus tulisi säilyttää ja miksi se on olemassa vastaan näin: Ensinnäkin siksi, että tämä järjestelmä luo vakautta. Tämä järjestelmä tuottaa sopimuksia, joiden kautta syntyy ennustettavuutta, reiluutta ja työrauhaa. Tämä järjestelmä pitää huolta palkansaajan ostovoimasta. Vakaus ja työrauha ovat koko kansantalouden ja kasvun etu ja edellytys. Miksi emme haluaisi pitää tätä yllä?

Ilman tätä järjestelmää ja työehtosopimuksia työntekijät jäisivät minimitasoisen lainsäädännön varaan ja esimerkiksi ilman liittojen neuvottelemia palkan yleiskorotuksia. Sellaistako mallia Suomeen halutaan?

Mielestäni on perusteltua ja viisasta, että verovähennyksen kautta valtio omalta osaltaan osallistuu järjestäytymiseen ja työehtosopimuksiin perustuvan työmarkkinajärjestyksen tukemiseen ja ylläpitämiseen. Onhan se yksi järjestelmän suurimmista hyötyjistä työntekijöiden rinnalla.

Työehtosopimukset ja työehtojen yleissitovuus ovat yksi Suomen työelämän parhaita innovaatioita. Ne ovat huomattavasti lainsäädäntöä joustavampia, ne ottavat huomioon toimialojen erot ja ne rakentavat siltoja työnantajien ja -tekijöiden välillä. Ja mikä tärkeintä – ne rakentavat luottamusta.

Mutta luottamus ei ole yksisuuntaista. Jos hallitus repii järjestelmää rikki, me emme voi olla se osapuoli, joka yksin pitää pöytää pystyssä.

Meidän on oltava valmiita arvioimaan uudelleen, mitä kolmas sopimusvuosi tarkoittaa – jos vastapuoli rikkoo kaiken, mihin sopiminen perustuu.

Työministerinä ollessaan Arto Satonen lupasi, että toteutuessaan verovähennysoikeuden poistaminen koskee myös elinkeinoelämän järjestöjä. Valtiovarainministeri Riikka Purra totesi, että lähtökohta verovähennyksen poistolle on, että se koskee ”symmetrisesti” sekä työnantajien että työntekijöiden järjestöjä. Suoraan sanoen, epäilen tätä suuresti!

Täytyy muuten tässä yhteydessä ääneen todeta asia, joka on varmaankin päivänselvä täällä läsnä oleville. Työntekijät eivät ole koskaan puuttuneet työnantajien järjestäytymiseen. Ja jos siihen jokin kanta on ollut, niin se on ollut myötämielinen.

Elinkeinoelämän ja poliittisen oikeiston suunnalta puheilla on viime aikoina toistuvasti haluttu heikentää työntekijöiden järjestäytymistä. Ja nyt hallitus jatkaa tätä linjaan todellisilla poliittisilla päätöksillä.

Ja kun ay-liike on huolissaan sopimusyhteiskunnasta, sopimisen kulttuurista ja työehtosopimusjärjestelmästä, hallituksen suunnalta piruillaan vain, että liittojen palvelut eivät muka olisi kunnossa.

Hallituksessa on kadonnut käsitys olennaisesta ja epäolennaisesta. Käsitys siitä, mitkä asiat ovat pieniä ja suuria asioita. Ei tässä ole ensisijaisesti kyse palveluista. Tässä on kyse työehtosopimuksiin, sopimiseen ja neuvotteluihin perustuvasta työmarkkinajärjestyksestä.

Jos tätä ei enää haluta, niin jotain on todella Suomessa muuttunut! Ja tämä muutos on huolestuttava!

Tämän kevään kehysriihi teki karulla tavalla selväksi, mihin tämä hallitus on sitoutunut. Se päätti jakaa rikkaille ja yrityksille uusia veronalennuksia – ei siksi, että valtiontalous olisi ylijäämäinen, eikä siksi, että siihen olisi varaa. Hallitus vain päätti, että hyväosaisten kohdalta talkoot ovat ohi.

Viime vuonna pääministeri Orpo julisti, että myös hyväosaiset osallistuvat talouden sopeutukseen. No, ne talkoot kestivät kovapalkkaisten osalta yhden vuoden. Nyt he saavat jo taas roimat veronalennukset. Joku sanoisi: ”paskat talkoot”.

Samalla kun pienituloisilta ja keskituloisilta, työntekijöiltä ja työttömiltä, leikataan, hallitus jakaa verohelpotuksia hyväosaisille. Ja kaiken tämän se tekee velkarahalla – eikä vain velalla, vaan vielä kalliilla pikavipillä valtion eläkerahastosta.

Ministerit leikkaavat omia palkkioitaan viisi prosenttia ja hymyilevät kiusaantuneesti. Mutta kun tarkastellaan kokonaisuutta, käy ilmi, että ministerit itse jäävät voitolle. Niin suuria ovat heidän itselleen antamat veronalennukset.

Ja sitten se räikein käänne: hallitus on luopunut tavoitteestaan taittaa velkaantuminen. Työhanskat on riisuttu. Velkalaiva on karilla ja ruumasta pulppuaa vettä.

Tämän hallituksen punainen lanka ei olekaan talouden kuntoon laittaminen. Se on järjestelmällinen tulonsiirto väärään suuntaan – työn ja arjen tekijöiltä hyvätuloisille ja vahvemmille.

Puolivälissä hallituskautta näyttää siltä, että tämän kaiken jälkeen seuraavalle hallitukselle jää ainakin kaksi suurta tehtävää: Ne ovat valtiontalouden kuntoon saaminen. Ja tällä kaudella rikotun työmarkkinamallin korjaaminen. Luonnollisesti nämä kytkeytyvät toisiinsa, sillä muistutan että työ ja työntekijät valtiontalouden pitävät pystyssä.

Mitä meidän on tehtävä tulevaisuudessa ja mihin käännettävä katseemme?

Suomessa täytyy nostaa taas työ ja tekijät jälleen arvoonsa. Me tarvitsemme työntekijän kunnianpalautuksen. Sen täytyy näkyä seuraavassa hallitusohjelmassa.

Se voi tarkoittaa esimerkiksi

• Ammattiliittojen verovähennysoikeuden palauttamista tai muuta tukea järjestäytymisen vahvistamiseen.
• Työntekijän irtisanomissuojan parantamista ja työttömyysturvan korjaamista.
• Reilua talous- ja tulopolitiikkaa, jossa kaikki osallistuvat ja pieni- ja keskituloinen palkansaaja on keskiössä.
• Ja vähintäänkin, kuten on jo todettu, tämä ontuva työmarkkinamalli on korjattava!

Nämä ovat vain esimerkkejä. Tarvitsemme kokonaisen korjaussarjan, jolla työntekijän kunnia palautetaan.

Meidän on tuotava näitä tavoitteita ja esityksiä julkisuuteen ja puolueiden tietoon. Meidän on tarjottava ratkaisuja. Meidän on Teollisuusliittona näytettävä, miten työelämää kehitetään vakaammaksi, reilummaksi ja tuottavammaksi. Se on meidän vastuumme ja velvollisuutemme.

Me emme ole vastarintaliike. Me olemme uudistava liike. Meillä on näkemystä, meillä on kokemusta – ja meillä on mandaatti, joka kumpuaa työntekijöiden puolustamisesta.

Ammattiliiton voima ei ole pelkästään sopimuksissa – se on jäsenissä. Nyt jos koskaan meidän on oltava vahvoja. Nyt jos koskaan kannattaa liittyä liittoon. Puhukaa uusille työntekijöille, kertokaa heille, miksi liitto on tärkeä. Kertokaa mikä on työehtojen merkitys. Yksi jäsen lisää on yksi ääni lisää oikeudenmukaisemman työelämän puolesta.

Voin sanoa rehellisesti. Välillä turhauttaa, välillä ketuttaa niin, ettei sanaa meinaa suusta ulos saada. Mutta kun mietin mennyttä kevättä, se muistuttaa meidän kyvystämme ja yhteisvoimasta. Se luo toivoa ja uskoa. Uskoa meihin. Me kyllä kykenemme ja pystymme, jos vain tahdomme. Meidän on syytä katsoa eteenpäin toiveikkaasti ja tehdä oma osamme siihen, että Suomi olisi taas parempi paikka palkansaajan tehdä työtä ja elättää sillä itsensä!