Teollisuusliiton Turja Lehtonen vappupuheessaan: ”Hallituksen päätökset vaarantavat työehtosopimuksen kolmannen vuoden”

Hyvät ystävät, toverit ja arvoisa Helsingin vappukansa!

Tänään me kokoonnumme juhlimaan työtä, työntekijöitä ja solidaarisuutta. Me juhlimme liikettä, joka ei ole koskaan luopunut tavoitteestaan: oikeudenmukaisemmasta Suomesta.

Mutta vaikka vappu on ilon päivä, ei ilmapiiri ole kevyt. Tänä keväänä meitä ei yhdistä vain juhla – meitä yhdistää myös huoli. Huoli työelämän kehityksestä, huoli hallituksen politiikasta, huoli oikeudenmukaisuudesta ja erityisesti huoli Suomen suunnasta. Monen mielessä on kysymys, mihin tämä maa on menossa?

Vappu on työn juhla – ja juuri siksi se on tänä keväänä entistä tärkeämpi. Työtä tekevien ääni ei ole saanut osakseen sitä arvostusta, mikä sille kuuluisi. Päinvastoin.

Ensin lakko-oikeutta rajattiin, työttömyysturvaa- ja sosiaaliturvaa radikaalisti heikennettiin. Seuraavaksi hallitus teki niin sanotun paikallisen sopimisen mallin, joka ei niinkään ole paikallista sopimista, se on enemmänkin työehtojen polkemista. Ja sen jälkeen hallitus sääti niin sanotun vientivetoisen työmarkkinamallin, joka on taakka vientiteollisuuden ammattiliitoille ja kahle julkisen sektorin työntekijöille.

Ja entä seuraavaksi? Hallitus lähti murentamaan työntekijöiden järjestäytymistä poistamalla ammattiliittojen jäsenmaksun verovähennyksen. Ja samalla antaa veronalennuksia hyvätuloisille ja elinkeinoelämälle.

Me emme ole täällä alistumassa. Me olemme täällä muistuttamassa siitä, että tätä maata ei rakenneta optioilla, vaan työllä. Me olemme täällä muistuttamassa, että ilman työntekijää ei ole hyvinvointia. Ilman sopimista ei ole vakautta. Ja ilman oikeudenmukaisuutta ei ole kestävää tulevaisuutta.

Hallituksen punainen lanka tuntuu olevan tukea hyväosaisia ja vahvoja joka käänteessä, on sitten kyse veropolitiikasta tai lainsäädännöstä. Polkea heikompiosaisia ja vaikeuttaa pieni- ja keskituloisten asemaa.

***

Tänä keväänä ammattiyhdistysliike osoitti vastuullisuutta.

Me neuvottelimme ja saimme aikaan työehtosopimuksen, joka tukee vientiteollisuuden kilpailukykyä – mutta samalla alkaa korjata palkansaajien ostovoiman kuoppaa. Kolmen vuoden sopimus tuo työmarkkinoille vakautta. Ja se oli mahdollista, koska työntekijät kestivät, pitivät pintansa ja seisoivat yhdessä.

Me emme kuitenkaan antaneet tyhjää valtakirjaa. Teimme sopimuksen, jonka kolmas vuosi on irtisanottavissa, jos tapahtuu jotakin mullistavaa. Ja katsokaa: hallitus toimii juuri niin, että sopimuksen pohja horjuu.

Tämä kevät osoitti, että kaikki palkansaajat – koulutukseen, ammattiliittoon tai ammatilliseen keskusjärjestöön katsomatta – ovat hallituksen heikennysten kohteena. Yksikään ammattiryhmä, yksikään liitto ei ole suojassa. Kaikkiin osuu.

Ammattiliittojen jäsenmaksujen verovähennyksen poisto on siitä karu esimerkki – se iskee kaikkiin liittoihin, kaikkiin jäseniin, riippumatta siitä, millä alalla toimii tai minkä liiton jäsen on.

Johtopäätös tästä voi olla vain yksi: meidän on lisättävä yhteistyötä. Tarvitsemme enemmän liittojen välistä yhteistä edunvalvontaa. Mutta erityisesti toivon tätä yhteistyön tiivistämistä keskusjärjestötasolla.

Meidän on yhdessä määriteltävä, millaisen sopimisen järjestelmän me haluamme Suomeen. Vai aiommeko tyytyä tähän vastaanottajan rooliin, jossa ammattiliittoja ja työntekijää koskevat säännöt sanellaan meidän näkökulmistamme välittämättä ja työnantajan puolen tahtotilan mukaan? Mielestäni suomalainen palkansaaja ansaitsee parempaa.

Työehtosopimus on aina enemmän kuin rivit paperilla. Se on luottamuksen osoitus. Lupaus siitä, että neuvottelupöytä on vielä olemassa. Jos tuo pöytä kaadetaan toiselta puolelta – ei meitä voi velvoittaa pitämään sitä pystyssä yksin.

Jos hallitus jatkaa työmarkkinoiden hajottamista, meidän on arvioitava uudelleen, mitä kolmas sopimusvuosi meille tarkoittaa. Me emme voi olla ainoa osapuoli, joka kantaa vastuuta, kun toinen osapuoli rikkoo kaikki pelisäännöt ja romuttaa järjestelmän.

Hallituksen tavoitteena oli lisätä työrauhaa. Mutta mikä on lopputulos? Lakkojen lisääntyminen ja sekasorto työmarkkinoilla. Jopa poliisit päätyvät lakkojen ja työtaisteluiden tielle. Onhan tämä ennenkuulumatonta!

***

Suomen hallitus systemaattisesti purkaa suomalaista turvaverkkoa. Esimerkiksi työttömyysturvan taso on minimoitu kutsuen sitä ”porrastamiseksi”. Muutostilanteissa työnantajan palkkamaksuvelvoitteita on laskettu. Seuraavaksi hallitus käy käsiksi irtisanomissuojaan, kun se aikoo säätää niin sanotun ”potkulain”. Tämä kehitys on vakava. Työnantajan vastuu työelämän muutostilanteista on siirretty yksilön harteille.

Seuraavan hallituksen on päinvastoin vahvistettava työntekijän irtisanomissuojaa. Jos tämä hallitus nyt poistaa painavan syyn vaatimuksen irtisanomisesta, seuraavan hallituksen on tuotava painavan syy takaisin. Tuotannollisiin ja taloudellisiin irtisanomisiin.

Ehdotan suunnan muutosta. Seuraavan hallituksen on päinvastoin vahvistettava työntekijän irtisanomissuojaa. Jos tämä hallitus nyt poistaa painavan syyn vaatimuksen irtisanomisesta, seuraavan hallituksen on tuotava painavan syy takaisin. Tuotannollisiin ja taloudellisiin irtisanomisiin.

Pelkät organisaatiomuutokset, toiminnan tehostaminen tai vastaavat tuotannolliset syyt eivät enää riittäisi. Jatkossa työnantajan tulisi esittää painava ja todellinen syy irtisanomiselle ja osoitettava, ettei muita vaihtoehtoja ole.

Jos työttömyysturva romutetaan, on irtisanomissuojan oltava vahva. Tai toisinpäin. Ei voi olla niin, että kaikki lait säädetään tavalla, jossa elinkeinoelämä poimii pullat rusinasta ja työntekijät kantatavat vastuun.

Mikäli potkulaki menee läpi, jatkossa riittäisi vain, jos työnantaja itse katsoo, että työntekijä työnantajan mielestä alisuoriutuu.

Mutta minä kysyn, kuka täällä alisuoriutuu? Se on tätä maata johtava Orpo-Purran hallitus! Sellainen paketti oli nimittäin viime viikon kehysriihi.

Suomen talous on haasteiden edessä, sen me kaikki tiedämme. Mutta se, miten näihin haasteisiin vastataan, kertoo arvovalinnoista.

Tämä hallitus on valinnut linjan, jossa vastuuta ei kanneta yhdessä – vaan työntekijöiden, opiskelijoiden, työttömien ja pienituloisten harteilla. Viime vuonna leikattiin sosiaaliturvaa, asumistukea ja ansiosidonnaista. Ja kevään kehysriihessä sama linja jatkuu – mutta nyt uudessa muodossa.

Tänä keväänä hallitus päätti jakaa rikkaille ja yrityksille uusia veronalennuksia. Ei siksi, että valtiontalous olisi ylijäämäinen ja kunnossa. Tai siksi, että siihen olisi varaa. Hallitus vain päätti, että hyväosaisten kohdalta talkoot ovat ohi. Viime vuonna kehysriihessä pääministeri Orpo sanoi, että myös hyväosaiset osallistuvat talkoisiin. Ne talkoot kestivät heidän osaltaan yhden vuoden. Joku sanoisi, että ”paskat talkoot”.

Hallitus tekee tämän kaiken velkarahalla ja kalliilla pikavipillä valtion eläkerahastosta. Samaan aikaan kun hallitus puhuu sopeuttamisesta ja leikkaa pienituloisilta, se jakaa verohelpotuksia hyväosaisille.

Ja kaiken lisäksi ministerit hampaita kiristellen leikkaavat palkkioitaan viisi prosenttia. Mutta kun lopputulosta katsotaan, jäävät he päättämiensä veronalennusta jälkeen voitolle! Pääministeri, valtiovarainministeri ja kaikki muut ministerit jäävät voitolle! Niin suuria ovat hyväosaisten veronalennukset.

Totesin edellä, että hallitus alisuorittaa. Viime viikolla kehysriihessä hallitus käytännössä osoitti, että se on heittänyt hanskat tiskiin. Se luopui tavoitteesta kääntää velkaantuminen. Velkalaiva on tukevasti karilla ja ruumasta pulppuaa vettä. Kannella laivan matkustajista vieraantuneet kapteeni Orpo ja perämies Purra eivät siitä välitä.

Velka oli etenkin Kokoomuksen vaaliteema. Petteri Orpo! ”Nyt on aika lopettaa velaksi eläminen!”. Näin te puhuitte vaaleissa. Ja vasta muutama kuukausi sitten viime vuoden lopulla valtiovarainministeri Riikka Purra pelotteli EU:n tarkkailuluokalle joutumisella.

Näistä asioista nimenomaan te puhuitte. Mutta nyt te sanotte, että velka kasvaa ja se onkin teille ihan siedettävä asia. Talouspolitiikan perusta on ”toivotaan, toivotaan” -tasoa. Toivotaan, että talous lähtee nousuun. Pääasia tuntui olevan, että saadaan jälleen kerran veronalennuksia yrityksille ja eniten ansaitseville. Velkapelko katosi.

Suomessa on reilun vuosikymmenen aikana pyritty kasvattamaan taloutta yritysveroa keventämällä. Toistuvasti ja useita kertoja. Mutta kuten hallitus itse jatkuvasti toistaa, kasvua ei ole syntynyt.

Minäkin olen virheitä elämässäni tehnyt. Aina kaikki ei mene nappiin. Mutta silloin on tapana katsoa peiliin. Hallitukselle kuntavaalien tuloksen olisi luullut olevan herätys. Mutta kun katsoo vaalien jälkeistä kehysriihtä, niin näkee ettei peiliin ei ole katsottu. Itsetutkiskelua ei ole käyty. Eikä ilmeisesti virheitäkään ole tehty omasta mielestä. Köyhän kurittaminen, palkansaajan potkiminen ja ammattiliittojen alentaminen jatkuvat.

Kysyn: onko oikein, että hyvätuloisille ja yrityksille jaetaan verohelpotuksia samaan aikaan kun tavallisilta työntekijöiltä leikataan? Ei ole! Onko viisasta, että tämä kaikki tehdään vieläpä velkarahalla? Ei ole! Onko tämä se “vahva ja välittävä Suomi”, jonka hallitusohjelma meille lupasi? Ei todellakaan ole!

***

Me tarvitsemme nyt palkansaajaliikettä ja vasemmistoa, ja tässä järjestyksessä, enemmän kuin pitkään aikaan. Vasemmistolaista politiikkaa, joka ei pelkää sanoa: tämä ei käy. Vasemmistolaista politiikkaa, joka puolustaa työntekijää, opiskelijaa, työtöntä, eläkeläistä. Joka ei hylkää heikkoa, vaan pitää heidänkin puoltansa.

Jos joku kysyy, miksi vasemmisto on olemassa – katsokaa tätä hallitusta. Tässä on vastaus.

Vasemmistolaista talouspolitiikkaa on syytetty vastuuttomuudesta. Tämä oikeistohallitus on osoittanut, mitä on todellinen vastuuton talouspolitiikka. Velkaantuminen ei taitu, rahaa tuhlataan hyväosaisille. Tämä on hyvinvointivaltion sammon ryöstö.

Minä uskon, että taloutta voidaan hoitaa vastuullisesti niin, että hyvinvointivaltio säilytetään. Kyse on arvovalinnoista. Minä valitsisin toisin.

Me tarvitsemme työväenliikkeen, joka tekee työtä yhdessä. Jossa liitot ja puolueet, järjestöt ja aktiiviset ihmiset tukevat toisiaan. Meidän on yhdistettävä voimamme – ei vain vastustaaksemme, vaan rakentaaksemme jotakin parempaa.

Meidän on sanottava ääneen, millaisen Suomen haluamme: sellaisen, jossa aivan tavallinen ihminen on arvossaan.

Jossa työntekijällä on toimeentuloa, turvaa, arvostusta ja ääni. Eikä hallitus ei hyökkää työntekijöitä vastaan, vaan kuuntelee ja arvostaa. Missä järjestäytyminen on oikeus, ei uhka. Tarvitsemme hallituksen, joka välittää ihmisistä ja puolustaa palkansaajaa.

Politiikka ei ole vain reagoimista, vaan suunnan näyttämistä. Meidän on asetettava tavoitteemme ja sanottava selvästi: Me haluamme oikeudenmukaisuutta.

***

Kutsun teitä kaikkia mukaan. Liittykää ammattiliittoihin – ja pyytäkää kaverinne mukaan. Liittykää puolueisiin, lähtekää mukaan poliittiseen vaikuttamiseen. Mikä tapa teille sitten onkin sopivin – olkaa osa liikettä, joka ei alistu vaan toimii.

Kohta laulamme Kansainvälisen yhdessä. Mutta tämä ei ole viimeinen taisto. Nyt kamppailu alkaa. Ja siihen me lähdemme – yhdessä.

Pidetään toisistamme huolta. Pidetään Suomesta huolta. Pidetään kiinni solidaarisuudesta.

Hyvää, vahvaa ja toiveikasta vappua meille kaikille!