Heli Puura: Sipilän hallitus on valinnut laman maksajiksi kaikkein heikommassa asemassa olevat

Teollisuusliiton 2. varapuheenjohtaja Heli Puura vapputapahtumissa Mikkelissä ja Savonlinnassa:

Hyvät Työväen Vapun juhlijat!

Suomi on pitkän lamavaiheen jälkeen päässyt maailmantalouden kasvuun mukaan. Käänne talouteen vauhdittui, kun Euroopan keskuspankki on jo vuosia tehnyt kymmenien miljardien eurojen tukiostoja, joilla rahamarkkinoita on elvytetty. Vientimme vetää, koska osaamme tehdä kilpailukykyisesti laadukkaita tuotteita ja niille on kysyntää kasvavilla vientimarkkinoilla. Myös työllisyys on kehittynyt myönteisesti, vaikka alueelliset erot ovat suuria ja työttömyyden taso on edelleen aivan liian korkea.

Suomea on yli pitkän laman kannatellut ay-liikkeen vastuullinen politiikka, jossa tärkeällä sijalla on ollut työllisyydestä, yritysten toimintaedellytyksistä ja julkisten palvelujen turvaamisesta huolehtiminen. 2010-luvulla olemme sopineet useita työehtosopimusratkaisuja, joissa palkankorotukset ovat olleet maltillisia ja joissa on huolehdittu työttömien toimeentulosta. Edellisen hallituksen aikana valmistelimme kolmikantaisesti merkittävän, vuonna 2017 voimaan tulleen eläkeuudistuksen.

Työelämän muutoksiin on vastattu kehittämällä työehtosopimusten paikallisen sopimisen säännöksiä ja lisätty työaikajärjestelmien joustoja. Monilla toimialoilla, kuten vientiteollisuudessa, työpaikkojen kehittämis- ja neuvottelutoiminta on arkipäiväistä ja laajaa.

Tämä ammattiyhdistysliikkeen vastuullinen politiikka ja talkoohenki sai huipennuksensa kilpailukykysopimuksessa. Sipilän hallituksen painostuksen ja pakkolakien sekä työnantajapuolen kovan linjan siivittämänä sovimme kilpailukykysopimuksesta, joka antoi nollakorotukset ja pidensi työtätekevien vuosittaista työaikaa sekä siirsi eläke- ja sosiaaliturvan maksutaakkaa merkittävästi työnantajilta työntekijöille. Lisäksi julkisella sektorilla leikattiin lomarahoja. Kilpailukykysopimuksen keskeinen kohta oli se, että työelämää ja palkansaajia koskevista asiat valmistellaan yhdessä, työntekijät, työnantajat ja hallitus samassa pöydässä.

Mikä on ollut maan hallituksen linja ja vastaantulo tavallisille ihmisille? Sipilän hallitus on alusta lähtien valinnut laman maksumiehiksi heikoimmassa asemassa olevat sekä toisaalta antanut veronalennuksia suurituloisille, omistajille ja yrityksille. Se on leikannut työttömiltä, lapsiperheiltä, opiskelijoilta ja eläkeläisiltä. Talkoot eivät ole koskeneet tasapuolisesti kaikkia. Hallitus on lisäksi yhtiöittämissä ja yksityistämässä julkisia palveluja ja murentamassa pohjaa hyvinvointiyhteiskunnalta, jossa kaikille turvataan palvelut varallisuuteen katsomatta.

Mikä on ollut hallituksen työelämälinja ja kunnioitus kilpailukykysopimusta kohtaan? Sanalla sanoen heikko. Hallitus on poikkeuksellisen aktiivisesti puuttunut työmarkkinoiden toimintaan ja ryhtynyt lähes kaikissa työelämäasioissa työnantajapuolen asiamieheksi, heikentämään työntekijöiden asemaa ja turvaa. EK:lla ja sen jäsenliitoilla sekä Suomen Yrittäjillä onkin ollut helpot päivät, kun Sipilän hallitus pyrkii toteuttamaan työnantajapuolen tavoitteet. Hallituksen ja työnantajien yhteisenä tavoitteena näyttää olevan työmarkkinoiden valtasuhteiden pysyvä muuttaminen työnantajien hyväksi.

Hallituksen alkukauden yhteiskuntasopimus- ja pakkolakiesityksillä haluttiin puuttua ammattiyhdistysliikkeen sopimusvapauteen, lisätä työaikaa merkittävästi ja laskea palkkoja. Hallitus on toteuttanut SAK:n vastustuksesta huolimatta, merkittäviä työlainsäädännön heikennyksiä mm. koeaikoihin, määräaikaisiin työsopimuksiin, työsuhdeturvaan, vuorotteluvapaisiin, aikuiskoulutustukeen ja vuosilomaan. Parhaillaan valmistelussa on työaika- ja vuosilomalain uudistukset, joiden virkamiesvalmistelun yksityiskohdista ei ole tarkkaa tietoa.

Hallituskaudella olemme toistuvasti törmänneet työelämäesityksiin, jotka heiluttelevat Suomea sitovien sopimusten ja säännösten rajoja ja herättävät negatiivisuudellaan ihmetystä läntisissä naapurimaissamme. Työlainsäädännön muutosten valmistelutapa on heikentynyt tällä hallituskaudella, eikä palkansaajapuoli saa asianmukaisesti tietoa ja pääse vaikuttamaan ratkaisuihin. Poliittinen johto laittaa virkamiehet töihin ja rakentava kolmikantainen yhteistyö, neuvottelu ja kompromissien haku on poissa. Samalla lainsäädäntötyön ja esitysten laatu ovat selvästi heikentyneet, kun työntekijäpuolen osaamista ei hyödynnetä ja lait valmistellaan kiireessä, pienellä porukalla.

Lisäksi lainvalmistelussa on varottu viimeiseen asti lisäämästä työnantajille koituvia työvoimakustannuksia, jolloin kaikki parannukset joudutaan rahoittamaan heikennyksillä. Esimerkiksi perhevapaauudistus, joka olisi ollut työn ja perheen yhteensovittamisen ja työelämän tasa-arvon kannalta myönteinen asia, jäi toteuttamatta.

Hyvät ystävät

Hallituksen sanelulinja työelämäkysymyksissä jatkui kehysriihessä. Hallitus päätti, että työnantaja voi ilman perusteita sopia määräaikaisia työsopimuksia alle 30-vuotiaiden vähintään 3 kk työttömänä olleiden nuorten kanssa. Tällä muutoksella määräaikaisten työsopimusten ketjuttaminen entisestään yleistyy. Jo aiemmin hallitus on mahdollistanut perusteettomat määräaikaisuudet pitkäaikaistyöttömien palkkauksessa.

Samalla hallitus päätti heikentää alle 20 henkilön yrityksissä työskentelevien irtisanomissuojaa. Jatkossa ei tarvittaisiinkaan painavaa syytä työntekijän irtisanomiseksi. Näillä muutoksilla, mikäli ne olisivat perustuslain ja kansainvälisten velvoitteidemme mukaisia, hallitus on jälleen kerran lisäämässä epävarmuutta ja eriarvoisuutta työelämässä. Tutkimuksellista näyttöä esitysten työllisyysvaikutuksista ei ole. Miten ikä tai yrityksen henkilömäärä voisi lain mukaan määrittää työntekijän työsuhdeturvan keskeistä sisältöä? Näyttää siltä, että hallitus on lähtenyt hutkimaan, ennen kuin on ehtinyt tutkimaan.

Yksi keskeinen tämän hallituskauden ideologinen politiikkalinjaus on julkisen sektorin supistaminen sekä palvelujen avaaminen ja tuottaminen entistä enemmän yksityisten yritysten kautta. Tämä linja on selvä sote-uudistuksessa ja mm. työvoimapalveluja koskevassa kasvupalvelu- ja maakuntauudistuksessa.

Niin kuin tiedämme, julkisen sektorin toimintalogiikka on erilainen kuin yritysten, yritykset toimivat markkinaehtoisesti, voittoa tavoitellen. Onkin erittäin epäselvää, miten hallituksen sote-uudistuksessa voidaan toteuttaa kolmen miljardin säästöt ja samalla parantaa perusterveydenhuollon saatavuutta, sote –integraatiota ja vähentää terveyseroja. Pelkään, ettei sote-uudistus tule palvelemaan hoidon laadun, potilaiden, henkilöstön tai veronmaksajien etua, vaan isojen monikansallisten terveysfirmojen ja niiden omistajien etua. Miten vaikeasti sairaat vanhukset ja vammaiset pärjäävät valinnanvapaudessa ja asiakasseteleidensä kanssa – kenellä on kokonaisvastuu potilaasta? Myös työvoimapalvelujen hoito yrityksissä herättää kysymyksiä, miten vaikeasti työllistyvät, digipalveluihin tottumattomat työttömät saavat jatkossa tarvittavan avun päästäkseen koulutukseen tai työmarkkinoille?

Työttömien toimeentulo on ollut hallituksen heikennysten kärkiteema. Viime vuonna hallitus toteutti 200 miljoonan leikkaukset työttömyysturvaan ja tämän vuoden alusta tuli voimaan ns. työttömän aktiivimalli, SAK:n vastustuksesta huolimatta. Nyt ennakkotiedot ns. työttömän aktiivimallista kertovat, että noin puolet työttömistä ei ole onnistunut työllistymään tai saamaan työvoimapalveluja riittävällä tavalla ja heidän työttömyysturvaa leikataan. Kyse on epäoikeudenmukaisesta lisäsanktiosta ja byrokratian lisäämisestä, vanhojen karenssien päälle.

Kehysriihen korjausliikkeiden jälkeenkin aktiivimallissa on isoja puutteita. Se ei ota huomioon työttömien erilaisia tilanteita, työvoimapalvelujen ja koulutuksen puutteita tai työttömyysturvajärjestelmän kokonaisuutta. SAK on vaatinut jo pitkään aktiivimallin perumista ja esittänyt omaa kannustavaa työllistymismalliaan. Työttömän ääni ei näytä kantavan hallituksen kabinetteihin, vaikka sitä on käyty Senaatintorillakin korottamassa.

Hyvät kuulijat,

Myös työnantajien politiikka on entisestään koventunut ja edellyttää ay-liikkeeltä nykyistä suurempaa yhtenäisyyttä vastatoimien osalta. Äänekkäät työnantajien edusmiehet, etenkin Suomen Yrittäjien riveissä, pyrkivät murentamaan yleissitovat työehtosopimukset ja luottamusmiesjärjestelmän. Tavoitteena on, että työehdot määriteltäisiin työehtosopimusten sijaan yksilötasolla, mikä mahdollistaisi palkkojen ja työehtojen polkemisen.

Työmarkkinoiden kestomantraksi on noussut vaade paikallisen sopimisen lisäämisestä. Erityisesti Suomen Yrittäjät ovat tarkoituksellisesti halunneet harhauttaa kuulijoita puhumalla paikallisesta sopimisesta silloin, kun he tosiasiallisesti tarkoittavat työnantajan saneluvallan lisäämistä ja työehtojen heikentämistä alle tessien minimien.

Näin vientiteollisuuden työntekijöiden näkökulmasta voin vakuuttaa, että työehtosopimusten puitteissa paikallista neuvottelu- ja sopimistoimintaa harjoitetaan laajasti ja jatkuvasti työpaikoilla.

SAK on ehdottomasti tasavertaisen työmarkkinaneuvottelutoiminnan ja sopimisen kannalla. Työehtosopimukseen perustuva sopiminen meille käy, sanelu ja uhkailu eivät.

Järjestelmän olennainen osa on työehtosopimusten vähimmäisehtoluonne ja yleissitovuus. Työehtosopimusten vähimmäisehdot suojaavat työsopimussuhteen heikompaa osapuolta, työntekijää, työehtojen polkemiselta. Ne antavat myös yrityksille reilun kilpailuaseman, kun kilpailuetua ei voi hakea työehtoja polkemalla.

Osa politiikoista ja myös Suomen yrittäjät haluavat poistaa työehtosopimusten yleissitovuuden ja vähimmäisturvan. Kun on kuunnellut poliitikkojen lausuntoja, ei tarvitse olla kovin suuri ennustaja, jos sanoo yleissitovuuden olevan kovan hyökkäyksen kohteena ensi eduskuntavaalien yhteydessä keväällä 2019.

Sanomattakin on selvää, että ensi vuoden eduskuntavaalit ovat monella tapaan vedenjakajalla. Vastakkain ovat nykyinen yhteiskunta- ja työpoliittinen linja, joka ajaa elinkeinoelämän etua ja lisää eriarvoisuutta ja epävarmuutta työelämässä. Tai sitten vaalitulos, joka asettaa ihmisen talouden edelle ja mahdollistaa myönteisen sopimisen ja kehityksen suomalaisessa työelämässä.

SAK haluaa kehittää suomalaista hyvinvointimallia, joka perustuu korkeaan työllisyyteen ja osaamiseen, pieniin tuloeroihin ja tasa-arvoisuuden edistämiseen. Hyvin toimivat työvoima-, koulutus-, sekä sosiaali- ja terveyspalvelut tukevat syrjäytymisen ehkäisyä.

Suomen etu on monipuolinen ja vastuullisesti toimiva elinkeinoelämä, joka on valmis investoimaan Suomeen ja panostamaan tutkimukseen, kehitykseen ja osaamiseen. Työelämän osaamis- ja tuottavuusvaatimukset kasvavat jatkuvasti ja koulutusjärjestelmät ovat olleet leikkausten ja uudistusten kohteena. Ottaen huomioon työelämän muutoksen, SAK pitää välttämättömänä lisätä resursseja koko väestön ja ennen kaikkea matalan koulutuksen saaneiden osaamiseen ja elinikäiseen oppimiseen. Osaamistalkoisiin tarvitaan niin työnantajat, työntekijät, valtiovalta kuin koulutuksen järjestäjätkin.

SAK:laisen palkansaajaliikkeen suuri huoli liittyy siihen, että meillä on suuri joukko suomalaisia, joilla on puutteita perustaidoissa, kuten luku-, kirjoitus- ja digitaidoissa. Esitämmekin näiden aikuisten osaamisen kehittämiseksi perustaitotakuuta, jotta he voivat aidosti päästä tai pysyä työmarkkinoilla.

SAK haluaa olla rakentamassa kannustavaa ja positiivista Suomea, jossa ihmisiä autetaan ja kannustetaan töihin sekä kiihdytetään maan talouden kasvua kestävällä ja inhimillisellä tavalla. SAK haluaa turvata sen, että työllä tulee toimeen ja että työelämän laatu kehittyy myönteisesti. Suomalaista työelämää ja yhteiskuntaa on menneinä vuosikymmeninä kehitetty menestyksekkäästi työnantajien ja työntekijöiden yhteistyöllä – tulokset ovat maailman luokkaa.

Toivonkin, että tätä yhteistyötä arvostetaan ja saamme palautettua luottamuksen ja sopimisen ilmapiirin työmarkkinoille. SAK:n motto sopii hyvin Työväen juhlaan, tehdään työtä toistemme puolesta ja pidetään huolta toisistamme muuttuvina aikoina.

Hyvää Vappua meille kaikille!