Palkanmaksuvelvollisuus sähkökatkosten ajalta

Sähköpula voi johtaa sähkökatkoksiin

Sota Euroopassa ja poikkeuksellinen tilanne energiamarkkinoilla ovat lisänneet sähkön saatavuuteen liittyviä epävarmuuksia. Fingrid on arvioinut, että tulevana talvena sähkön tuonti ja tuotanto eivät välttämättä riitä vastaamaan sähkön kysyntään Suomessa. Fingrid voi sen seurauksena joutua tilapäisesti rajoittamaan sähkön kuluttamista, jotta koko Suomen voimajärjestelmän luotettava toiminta voidaan varmistaa hetkellisestä sähköpulasta huolimatta. Tämän on arvioitu tarkoittavan alueellisia kahden tunnin sähkökatkoja.

Fingrid pyrkii aina ennakoimaan sähkön saatavuutta lähivuorokausien ajalle. Myös tulevia sähkökatkoksia pyritään siten ennakoimaan ja niistä pyritään viestimään etukäteen. Äkillisistä häiriötilanteista ei kuitenkaan pystytä ennakolta tiedottamaan.

Ajantasaista tietoa sähköpulasta täältä: Tietoa sähköpulasta – Fingrid

Sähkökatkos voi johtaa työnteon estymiseen

Sähköpulasta johtuvat ja mahdolliset muut sähkökatkokset voivat johtaa työnteon estymiseen työpaikalla. Tällöin joudutaan arvioimaan, onko työnteon katsottava estyneen työnantajasta johtuvasta vai osapuolista riippumattomasta syystä.

Työnteon estyminen työnantajasta johtuvasta syystä

Jos työnteon katsotaan estyvän työnantajasta johtuvasta syystä, työnantajalla on lähtökohtaisesti velvollisuus maksaa työntekijälle palkka koko ajalta. Tämä ilmenee TSL 2:12.1:n säännöksestä, jonka mukaan työnantaja on velvollinen maksamaan työntekijälle täyden palkan, jos hän on ollut sopimuksen mukaisesti työnantajan käytettävissä voimatta kuitenkaan tehdä työtä työnantajasta johtuvasta syystä, ellei toisin sovita.

Työnantajasta johtuviksi katsotaan tilanteet, jossa työsuorituksen estyminen johtuu välittömästi työnantajan toimenpiteistä tai toimimattomuudesta. Kyseessä voi olla esimerkiksi tilanne, jossa puutteet työn järjestelyissä tai tarvikkeiden tai raaka-aineiden puuttuminen aiheuttavat katkoja toiminnassa. Työnteon estymisen katsotaan johtuvan työnantajasta myös silloin, jos työnteon estyminen olisi ollut vältettävissä ilman olennaisia vaikeuksia. Arvioitaessa, onko työnteon estyminen työnantajasta johtuvaa, on huomioitava myös esteen ennalta-arvattavuus. Työnantajan voidaan edellyttää varautuvan esim. muiden työntekijöiden poissaoloihin ja konerikkoihin. Jos esteen syyn poistaminen ei kuitenkaan ole ollut mahdollista kohtuullisin toimenpitein, esteen ei katsota johtuvan työnantajasta.

Tässä tapauksessa on jo ennakolta tiedossa, että sähkökatkoksia voi ilmetä tulevana talvena tavanomaista enemmän. Lisäksi työnantaja saattaa saada jo etukäteen tiedon tulevasta sähkökatkoksesta, jolloin siihen voi olla olosuhteista riippuen mahdollista varautua ennakolta esimerkiksi teknisesti tai työn järjestelyillä työnteon estymisen välttämiseksi.

Jos työnantaja olisi voinut välttää työnteon estymisen kohtuullisin toimenpitein ja tiedossa olevaan riskiin ennalta varautumalla, mutta se ei ole tällaisiin toimenpiteisiin ryhtynyt, työnteon estymisen on katsottava johtuvan työnantajasta. Tällöin työnantajalla on palkanmaksuvelvollisuus koko työnteon estymisen ajalta.

Jos työnteon estymistä sähkökatkoksen vuoksi ei kuitenkaan voida kohtuullisin toimenpitein välttää, työnteon on katsottava estyneen osapuolista riippumattomasta syystä. Tätä tilannetta käsitellään seuraavaksi.

Työnteon estyminen osapuolista riippumattomasta syystä

Työnteko voi estyä myös osapuolista riippumattomasta syystä. TSL 2:12.2:n mukaan työntekijän ollessa estynyt tekemästä työtään työpaikkaa kohdanneen tulipalon, poikkeuksellisen luonnontapahtuman tai muun sen kaltaisen hänestä tai työnantajasta riippumattoman syyn vuoksi, työntekijällä on oikeus saada palkkansa esteen ajalta, enintään kuitenkin 14 päivältä. Oikeuskirjallisuudessa on katsottu, että myös esimerkiksi häiriöt valtakunnan sähkönjakelussa voivat muodostaa osapuolista riippumattoman työnteon esteen.

Osapuolista riippumattomalle työnteon estymiselle on ominaista se, että sen aiheuttaa jokin ennalta-arvaamaton, ylivoimainen, yllätyksellinen ja onnettomuuden luonteinen osapuolista riippumaton tapahtuma. Esimerkiksi tavanomaisista säänvaihteluista ja luonnonilmiöistä johtuva työnteon estyminen ei kuulu säännöksen piiriin, vaan näihin työnantajan tulee varautua.

Tässä tapauksessa sähköpulan riski tulevana talvena on jo ennakolta työnantajien tiedossa. Lisäksi työnantaja voi joissain tapauksissa saada jo ennakolta tiedon tulevasta sähkökatkoksesta ja sen ajankohdasta, jolloin siihen voi olla mahdollista varautua teknisesti tai työn järjestelyin. Jos työnteon estymistä sähkökatkoksen vuoksi ei kuitenkaan voida kohtuullisin toimenpitein välttää, työnteon on katsottava estyvän osapuolista riippumattomasta syystä. Työnantajalla on tällöin palkanmaksuvelvollisuus työnteon estymisen ajalta, kuitenkin enintään 14 päivältä.

Säännöksessä mainitulla 14 päivällä tarkoitetaan kalenteripäiviä eli kahden viikon mittaista ajanjaksoa. Kahden viikon ajanjakso alkaa vasta työnteon tosiasiallisesta estymisestä, ei varsinaisen esteen syntyhetkestä. Työnantajan palkanmaksuvelvollisuus rajoittuu tämän kahden viikon aikana niihin päiviin, jotka olisivat ko. aikana olleet työntekijän työpäiviä.

Esteen ollessa yhtäjaksoinen työnantajan palkanmaksuvelvollisuus päättyy 14 kalenteripäivän kuluttua työnteon estymisestä. Jos este ei ole yhtäjaksoinen vaan ilmenee useammissa erillisissä jaksoissa, 14 päivän säännön soveltaminen on tulkinnanvaraisempaa. Tällöin merkitystä on myös sillä, onko työneon estyminen useassa eri jaksossa johtunut samasta syystä vai eri syistä.

KKO 1984 II 34. Yhtiön työntekijät olivat ns. voimalalakosta aiheutuneiden toistuvien lyhytaikaisten sähkökatkosten vuoksi olleet estyneet suorittamasta työtään 24.3.–19.4.1977 välisenä aikana eri jaksoina kukin yhteensä 6–7 päivää. Työntekijöillä oli, vaikka sanottu töiden estyminen oli ajoittunut yli kahden viikon ajanjaksolle, oikeus saada palkkansa koko mainitulta ajalta, kun esteen ajalta maksettava palkka ei työpäivien lukumäärän osalta ylittänyt kahdelta viikolta maksettavaa palkkaa.

KKO 2008:35 Kuljetusliikkeen työntekijöiden työnteko oli estynyt paperialan työtaistelujen vuoksi, ensin eri aikoina paikallisten lakkojen ja työnseisausten johdosta ja sittemmin yhtäjaksoisesti aluksi valtakunnallisen lakon ja lopuksi työnantajaliiton julistaman työsulun johdosta. Kun kaikilla työtaistelutoimenpiteillä oli pyritty vaikuttamaan samaan työmarkkinatilanteeseen, niiden katsottiin yhdessä muodostaneen sellaisen työnteon esteen, jonka ajalta kuljetusliikkeen työntekijöillä oli oikeus työsopimuslain 2 luvun 12 §:n 2 momentin nojalla saada palkkansa enintään 14 päivältä. Palkka kyseiseltä 14 päivän jaksolta määräytyi samalla tavoin kuin se olisi määräytynyt siinä tapauksessa, että työntekijä olisi tuona aikana ollut työssä.

Oikeuskäytännössä on näin ollen katsottu, että useammissa jaksoissa ilmenevät, mutta samasta syystä johtuvat työnteon keskeytykset oikeuttavat esteen piirissä olevaa työtä tekevän työntekijän enintään niin suureen palkkaan kuin he olisivat saaneet, jos este olisi kestänyt yhtäjaksoisesti 14 päivää. Ajallisesti erilliset työnteon keskeytykset eivät siis aloita uutta 14 päivän palkanmaksujaksoa, jos keskeytykset johtuvat samasta perusteesta. Jos työnteko sen sijaan keskeytyy uudelleen eri syystä, alkaa uusi 14 päivän palkanmaksujakso.

Se, johtuvatko useina eri jaksoina ilmenevät työnteon keskeytykset samasta vai eri syystä, on arvioitava tapauskohtaisesti. On mahdollista, että peräkkäisten työnteon keskeytysten katsotaan johtuneen samasta syystä, jos niiden taustalla ovat sähköpulasta johtuvat sähkökatkokset. Jos työnteon keskeytyksen syynä on kuitenkin esimerkiksi jostain muusta syystä aiheutunut sähkökatkos (esim. sähköverkon viat, sähkölinjojen rikkoutuminen myrskyn/kaivaustöiden seurauksena tms.), työn on katsottava keskeytyneen eri syystä.

TSL 12:2.2:n säännös on pakottava, joten palkanmaksuvelvoitteesta ei tällaisessa tapauksessa voida sopia toisin. Työnantaja ei myöskään voi välttyä palkanmaksuvelvollisuudelta esim. lomauttamalla työntekijän esteen ajaksi (KKO 1981 II 134) tai muuttamalla hänen työvuoroluetteloaan esimerkiksi siten, että esteen alettua sen ajalle siirretään alun perin toiseen ajankohtaan sijoitettuja palkattomia työajan tasaamisvapaita (KKO 1988:127).

Jos työnteko estyy yli 14 päivän ajan, työntekijä voi muiden edellytysten täyttyessä saada työttömyyspäivärahaa esteen ajalta.

Työntekijän tulee olla työnantajan käytettävissä

Saadakseen palkan työnteon estymisen ajalta työntekijän tulee olla työnantajan käytettävissä. Työnantaja voi kuitenkin vapauttaa työntekijän työvelvoitteesta esteen ajaksi.

Palkan suuruus työnteon estyessä

Työntekijälle maksetaan lähtökohtaisesti normaalia työsopimukseen tai työehtosopimukseen perustuvaa palkkaa työnteon estymisen ajalta. Työsopimuslain esitöissä (HE 157/2000 vp., s. 76) on oikeuskäytäntöön viitaten muodostettu seuraavat periaatteet:

pelkästään aikapalkalla työskentelevällä työntekijällä on oikeus aikapalkkaansa
työsuhteensa ehtojen mukaan yksinomaan suorituspalkalla työskentelevällä työntekijällä on oikeus palkkaansa niin kuin työnteko olisi jatkunut sellaisenaan – yleensä jollakin tavalla määräytyvään keskiansioon
sekä aika- että suorituspalkalla työtä tekevällä työntekijällä on oikeus saada aikapalkkansa, jollei muusta ole työ- tai työehtosopimuksella sovittu tai jollei palkkausjärjestelmästä sinänsä muuta johdu.

Esteen ajalta maksettava palkka ei sisällä erilaisia palkanlisiä, kuten vuorotyö-, sunnuntaityö- ja juhlapyhäkorvauksia, jos työntekijän oikeus tällaisiin palkanlisiin perustuu todelliseen työntekoon (ks. HE 157/2000 vp., s. 76).

KKO 1981 II 134. Koska työntekijät työsuoritustensa estyessä olivat myös välttyneet työstä eräiden erityiskorvausten ja -lisien edellyttämissä olosuhteissa, estymäajan palkka oli suoritettava korottamattomana.

Sellaiset kiinteät lisät/palkanosat, jotka ovat työskentelyolosuhteista riippumattomia ja liittyvät esimerkiksi työntekijän asemaan tai ammattipätevyyteen, tulevat sen sijaan maksettavaksi.

TSL 2:12.3:n mukaan työnantaja saa vähentää työntekijälle 1 ja 2 momentin perusteella maksettavasta palkasta määrän, joka työntekijältä on säästynyt työsuorituksen estymisen vuoksi sekä määrän, jonka hän on ansainnut muulla työllä tai jättänyt tahallaan ansaitsematta. Muulla työllä tarkoitetaan ensisijaisesti työnantajan osoittamaa muutakin kuin työsopimuksen mukaista työtä.

Oikeuskäytännön mukaan esteen ajalta maksettavasta palkasta on voitu vähentää esimerkiksi työntekijältä säästyneet matkakulut tilanteessa, jossa hänen ei työteon estymisen vuoksi ole edellytetty saapuvan työpaikalle (KKO 2008:35).

Palkkaa vähentäessään työnantajan on noudatettava kuittausoikeuden rajoituksia.