Teollisuusliiton selvitys: Puolustusvälinehankintoihin käytetyistä euroista vain neljännes jää Suomeen – Riku Aalto: ”Kotimaisuusasteen nostaminen tavoitteeksi”

Teollisuusliiton selvityksen mukaan nopeasti kasvavat puolustusmenot eivät vahvista kotimaista työllisyyttä ja tuotantoa siinä määrin kuin voisi odottaa. Selvityksen arvion mukaan tulevista puolustusvälinehankinnoista noin 75 senttiä jokaista euroa kohden menee Suomen ulkopuolelle. Jos hankintojen kotimaisuusaste säilyy nykyisellä tasolla, myös työllisyysvaikutukset jäävät maltillisiksi.

– Puolustusmäärärahojen kasvu ja uudet hankinnat ovat turvallisuuspoliittinen välttämättömyys. Selvityksen tarkoituksena ei ole kyseenalaistaa puolustusmenojen kasvattamisen tarvetta, vaan arvioida, miten kasvavat panostukset vaikuttavat suomalaiseen teollisuuteen, toteaa Teollisuusliiton puheenjohtaja Riku Aalto.

– Vaikeassa taloustilanteessa on tärkeää kysyä, kuinka paljon kasvavat puolustusmenot lisäävät työtä ja tuotantoa Suomessa. Selvityksen perusteella vaikutukset jäävät toivottua pienemmiksi. Kotimaisuusasteen nostaminen on siksi otettava selkeäksi tavoitteeksi, jatkaa Aalto.

Tänään 6.10. julkaistu selvitys Puolustusmenot, hankinnat ja työpaikat – Mitä jää Suomeen on ensimmäinen laatuaan Suomessa. Sen on laatinut Teollisuusliiton erikoistutkija, FT Matti Roitto. Roitto on puolustusvälineteollisuuden asiantuntija ja työskennellyt lähes 20 vuotta tutkijana Jyväskylän yliopistossa. Selvitys perustuu laajoihin julkisiin aineistoihin, tutkimuskirjallisuuteen sekä Teollisuusliiton toimialaseurantaan ja luottamusmiehille tehtyyn kyselyyn.

Sekä hankinnoissa että viennissä kotimaiset hyödyt jäävät rajallisiksi

Selvityksessä arvioidaan puolustusvälinehankintojen ja puolustustarviketeollisuuden vientikauppojen vaikutuksia työllisyyteen, tuotantoon, osaamiseen ja alihankintaketjuihin Suomessa.

Selvityksen perusteella noin 75 senttiä jokaisesta tuleviin puolustusvälinehankintoihin käytetystä eurosta suuntautuu Suomen ulkopuolelle. Kotimaahan jää vain noin 25 prosenttia hankintojen arvosta. Myös suomalaisen puolustusteollisuuden vientikaupoissa merkittävä osa tuotannosta toteutetaan tilaajamaissa esimerkiksi lisenssivalmistuksena ja teknologiansiirtoina.

– Puolustusmenojen kasvu ei muutu Suomessa tuotannoksi ja työllisyydeksi siinä mittakaavassa kuin hankintojen arvon perusteella voisi olettaa. Kun noin kolme neljäsosaa hankintojen arvosta suuntautuu ulkomaille, myös kotimaiset kerrannaisvaikutukset jäävät vaatimattomiksi, sanoo selvityksen tekijä FT, erikoistutkija Matti Roitto.

– Hankinnat ja vientikaupat kasvattavat joidenkin suomalaisyritysten liikevaihtoa ja tukevat niiden kansainvälistä asemaa. Laajemmat kansantaloudelliset vaikutukset jäävät kuitenkin rajallisiksi. Tämä on seurausta puutteellisesta teollisuuspoliittisesta otteesta hankintoihin ja ylipäänsä puolustusvälineteollisuuteen, Roitto jatkaa.

Selvityksen eri osiot ja aineistot antavat samansuuntaisen kuvan: työllisyysvaikutukset jäävät rajallisiksi. Työllisyysskenaarioissa puolustusmenojen 0,5 prosenttiyksikön kasvu suhteessa bruttokansantuotteeseen merkitsee arviolta 5 000–7 000 henkilötyövuoden vuotuista bruttomääräistä työvoimapanosta. Luku ei tarkoita vastaavaa määrää uusia tai pysyviä työpaikkoja, vaan hankintojen synnyttämää työvoiman tarvetta, joka voi myös ylläpitää nykyistä työllisyyttä.

– Uusien pysyvien työpaikkojen määrä jää pienemmäksi, kun huomioidaan syrjäyttämisvaikutukset, tuontipanokset, kapasiteetti- ja osaamisrajoitteet sekä hankintojen ja tuotannon ajoituserot. Skenaarioarvioon liittyy myös epävarmuutta, Roitto selventää.

Euroopassa huolehditaan myös kotimaisuusasteesta

Selvityksen perusteella monissa Euroopan maissa puolustustarvikehankintoja tarkastellaan sotilaallisen suorituskyvyn lisäksi laajemmin osana teollisuuspolitiikkaa. Hankinnoilla pyritään säilyttämään osaamista, kasvattamaan kotimaista tuotantoa ja rakentamaan puuttuvia teollisia valmiuksia.

– EU:n hankinta- ja kilpailusäännöt asettavat toiminnalle rajoja, mutta ne jättävät myös mahdollisuuksia olennaisten turvallisuusintressien, huoltovarmuuden ja teollisen yhteistyön turvaamiseen. Siinä missä useissa muissa EU-maissa hyödynnetään näitä mahdollisuuksia, Suomessa painotus on ollut toisenlainen, Roitto sanoo.

– Myös Suomen lähialueilla hankinnoille asetetaan kotimaista valmistusta ja teollista yhteistyötä koskevia koviakin vaatimuksia huoltovarmuuteen ja kansalliseen turvallisuuteen vedoten. Suomessa olisi syytä arvioida, miten näitä mahdollisuuksia voidaan hyödyntää enemmän, Roitto jatkaa.

Selvityksessä esitetään, että Suomessa tulee jatkossa selkeämmin huomioida teollisuuspoliittiset näkökulmat puolustusvälinehankinnoissa puolustusteollisen osaamisen, tuotantokapasiteetin ja työllisyyden vahvistamiseksi. Keskeisenä politiikkasuosituksena selvityksessä esitetään puolustusvälinehankintojen kotimaisuusasteen kasvattamista.

– Nämä näkökulmat korostuvat tilanteessa, jossa julkisen talouden liikkumavara on rajallinen ja puolustusmenot ovat harvoja tässä mittakaavassa kasvavia julkisia menoja, päättää Roitto.

Lisätietoja

• puheenjohtaja Riku Aalto, 0400 711 072
• erikoistutkija Matti Roitto, 040 922 5797