Nollatuntisopimuksella työskenteleville helpotuksia, mutta epävarmuus pysyy

Kesäkuun alusta voimaan tulevat lakimuutokset täsmentävät nollatuntisopimuksella ja muitten vaihtelevalla työajalla työtä tekevien asemaa. Vaikka epävarmuus työtuntien määrästä jatkuu, lakimuutokset tuovat mukanaan myös parannuksia.

Työnantajan velvollisuutta perustella vaihtelevan työajan käyttöä tiukennetaan. Lisäksi työnantaja ei voi enää jatkossa kiertää sairausajan ja irtisanomisajan palkanmaksua yhtä helposti kuin ennen. Työntekijän asema paranee myös työttömyysturvan näkökulmasta, kun työstä eroaminen ei aiheuta karenssia tilanteissa, joissa työnantaja ei ole tarjonnut työtä.

– Nyt on lain tasolla otettu huomioon, että on olemassa tällainen ilmiö kuin nollatuntisopimukset. Sitä voi jo pitää periaatteellisesti merkittävänä muutoksena, sanoo Teollisuusliiton lakimies Anne Heiskanen.

Tosin työnantajalle jää edelleen melko laajat mahdollisuudet perustella vaihtelevan työajan käyttöä muun muassa sijaisuuksilla ja kausivaihteluilla. Työnantaja voi perustella työntekijän vaatiman vähimmäistyöajan noudattamatta jättämistä esimerkiksi työvoiman tarpeen vähenemisellä.

– Tämä ei turvaa riittävästi nollatuntisopimuslaisten asemaa.

Muutoksia tehtiin muun muassa työsopimuslain ja työaikalain säännöksin. Ne koskevat vaihtelevaa työaikaa noudattavia työntekijöitä, joihin kuuluu muitakin kuin ”puhtaalla” nollatuntisopimuksella työskenteleviä.

– Vaihteleva työaika tarkoittaa tilanteita, joissa työaika vaihtelee työsopimukseen kirjatun vähimmäismäärän ja enimmäismäärän välillä, esimerkiksi 0-40 tai 20-30 tuntia viikossa. Lisäksi vaihtelevan työajan piiriin kuuluvat sopimukset, joissa työntekijä on sitoutunut tulemaan töihin erikseen kutsuttaessa, Heiskanen määrittelee.

Asema ja oikeudet lähemmäs vakityöntekijää

Sairausajan palkan maksaminen on vaihtelevan työajan sopimuksissa ollut ongelmana. Työnantaja on voinut välttyä sairausajan palkanmaksuvelvollisuudesta lopettamalla työtuntien tarjoamisen, kun on tullut tietoiseksi työntekijän työkyvyttömyydestä. Lakimuutoksen jälkeen oikeus sairausajan palkkaan syntyy, jos työvuorosta on sovittu tai sen toteutumista voidaan muutoin pitää selvänä.

– Tämä koskee esimerkiksi tilanteita, jos työntekijä on säännöllisesti ollut töissä perjantaisin, mutta yhtenä perjantaina onkin työkyvytön, sanoo Anne Heiskanen.

Irtisanomisajan palkanmaksuakin työnantajat ovat voineet kiertää. Keino on ollut yksinkertainen: työtunteja ei tarjota irtisanomisaikana. Lakimuutosten jälkeen työntekijä voi irtisanoa työsopimuksen, mikäli työtä ei tarjota, ja tällöin hänellä on oikeus irtisanomisajan palkkaan. Irtisanomisajan palkka lasketaan edellisen 12 viikon keskimääräisen työajan mukaan. Alle kuukauden työsuhteissa korvausvelvollisuutta ei ole.

– Tarkoituksena on turvata ”aito” irtisanomisaika myös nollatuntisopimuslaisille.

Nollatuntisopimuslaisen asema paranee työttömyysturvalain näkökulmasta. Työntekijällä on oikeus irtisanoutua työstä ilman pelkoa karenssista, mikäli työnantaja ei tarjoa työtä tai työstä maksettava palkka jää liian pieneksi työn kokoaikaisuudesta huolimatta.

– Tällainen voi olla esimerkiksi provisiopalkkainen työ. Rajaksi on määritelty 1 134 euroa kuussa, Heiskanen antaa esimerkin.

Työnantajalla perusteluvelvollisuus

Jatkossa vaihtelevasta työajasta ei saa työnantajan aloitteesta sopia, mikäli työnantajan työvoimatarve on tosiasiassa kiinteä. Työajan alaraja ei saa myöskään olla pienempi, kuin todellinen työvoimatarve edellyttää. Todistusvelvollisuus on työnantajalla.

Työnantajan on annettava työsuhteen alussa työntekijälle selvitys, josta käy ilmi noudatettava työaika, missä tilanteissa työvoiman tarvetta syntyy, ja paljonko tarvetta on.

– Näin työntekijä saa jonkin käsityksen tulevasta tulotasostaan sekä siitä, paljonko työsopimus sitoo hänen aikaansa, selittää Heiskanen.

Jos työnantaja on määritellyt työn tarpeen liian vähäiseksi ja toteutunut työaika edeltäneeltä kuudelta kuukaudelta osoittaa, ettei sovittu vähimmäistyöaika vastaa työnantajan todellista työvoiman tarvetta, tulee työnantajan neuvotella työntekijän kanssa työaikaehdon muuttamista vastaamaan todellista tarvetta. Tämä edellyttää, että vaihtelevasta työajasta on sovittu alun perin työnantajan aloitteesta ja että työntekijä sitä pyytää.

– Neuvottelut on käytävä kohtuullisen ajan eli 1-2 viikon kuluessa siitä, kun työntekijä on esittänyt pyynnön. Työntekijällä on oikeus käyttää neuvotteluissa avustajaa, eli käytännössä luottamusmiehillä ja työsuojeluvaltuutetuilla on tässä merkittävä rooli, sanoo Heiskanen.

Perusteluvelvollisuus koskee myös työsopimuksia, jotka on tehty ennen lain voimaantuloa.

– Työnantajan on annettava selvitys työajasta kuuden kuukauden kuluessa lain voimaantulosta eli joulukuun alkuun mennessä.

 

Operaatio Vakiduuni –kampanjassa on toimittu nollatuntisopimuksia vastaan, myös Teollisuusliiton nuoret ovat olleet hankkeessa mukana. Katso http://operaatiovakiduuni.fi