4. Turvaa, hyvinvointia ja jaksamista työhön
4.1. Irtisanominen Suomessa liian halpaa ja helppoa
Yksilöperusteisen irtisanomissuojan heikentämisen – eli niin sanotun potkulain – myötä työnantaja voi päättää työntekijän työsuhteen ilman painavaa syytä. Entistä pienemmät rikkeet ylittävät irtisanomiskynnyksen. Oikeuskäytäntö määrittää lopulta, kuinka heikoksi irtisanomissuoja muuttuu.
Irtisanomissuojan toistuvat heikennykset (v2018, v2026) edellyttävät korjausliikettä työntekijöiden aseman parantamiseksi. Tehtyjen muutosten perumisen sijaan voidaan ratkaisuja työsuhdeturvan vahvistamiseksi löytää toisaalta: tuotannollisesta ja taloudellisesta irtisanomisperusteesta sekä niiden kehittämisestä.
Lainsäädäntö sallii työntekijän irtisanomisen tuotannollisin ja taloudellisin perustein varsin kevyin edellytyksin. Työnantaja ei usein joudu osoittamaan, että irtisanominen on yrityksen toiminnan kannalta välttämätön toimenpide. Työnantajat eivät myöskään aina pyri sijoittamaan tai kouluttamaan työntekijöitä muihin tehtäviin, vaikka vaihtoehtoja olisi.
Kollektiiviperusteisen suojan vahvistaminen lisäisi työntekijöiden turvaa. Samalla se toisi vakautta työmarkkinoille. Yritysten tulee tarkastella tuotannollisia ja taloudellisia henkilöstövähennyksiä kriittisemmin. Työnantajien tulee myös hyödyntää muita ratkaisuja, kuten sisäisiä uudelleenjärjestelyjä ja tavoitteellista koulutusta työsuhteen jatkuvuuden turvaamiseksi.
Teollisuusliitto katsoo olevan tarpeen muuttaa lainsäädäntöä siten, että tuotannollistaloudelliselta irtisanomiselta edellytettäisiin jatkossa aidosti painavaa syytä.
| Teollisuusliitto esittää: |
|---|
| Työnantajan tulee osoittaa konkreettisesti, että irtisanominen on viimeinen keino ja että toiminnan jatkuvuus tai kannattavuus aidosti edellyttää sitä. |
| Työnantajan on ennen irtisanomista selvitettävä ja dokumentoitava, ettei työntekijää voida kohtuudella sijoittaa muihin tehtäviin tai kouluttaa uusiin työtehtäviin yrityksen sisällä. |
| Yritykset, jotka jakavat merkittäviä osinkoja tai bonuksia, eivät voi vedota tuotannollistaloudellisiin irtisanomisperusteisiin ilman erityisen painavia syitä. |
| Työsopimuslain vähimmäiskorvausta työsuhteen perusteettomasta päättämisestä korotetaan kuuden kuukauden palkkaan. Poistetaan laissa säädetty yläraja korvaukselle. |
4.2. Siirretään osa lomautuksen taloudellisesta riskistä työnantajalle
Suomessa työttömyysturvaa on heikennetty poikkeuksellisen paljon. Muutoksissa ei ole huomioitu lomautusjärjestelmän ominaispiirteitä. Ansiosidonnaisen porrastuksen seurauksena työntekijän toimeentulo heikkenee myös lomautuksen aikana. Työnantaja saa edelleen lomautuksesta tarvitsemansa jouston, mutta järjestelmä ei enää palvele työntekijää vastaavalla tavalla.
Teollisuusliitto esittää lomautusjärjestelmän jouston ja turvan tasapainon palauttamiseksi ratkaisua, jossa osa ansiosidonnaisen porrastuksen taloudellista riskiä siirretään työnantajan kannettavaksi. Muutos toteutettaisiin työsopimuslain 5 luvun 7 §:n kautta lyhentämällä pykälässä mainittua 200 päivän aikaa siten, että työntekijä voi lomautettuna irtisanoutua työstään jo ansiosidonnaisen ensimmäisen porrastuksen kohdalla. Ratkaisu myös lisäisi työvoiman liikkuvuutta, kun pidemmissä lomautusjaksoissa työntekijällä olisi taloudellinen kannuste työpaikan vaihtamiseen.
| Teollisuusliitto esittää: |
|---|
| Muutetaan Työsopimuslain 5 luvun 7 § niin, että mikäli työntekijä irtisanoo työsopimuksensa lomautuksen kestettyä yhdenjaksoisesti ansiosidonnaisen ensimmäiseen porrastukseen asti, hänellä on oikeus saada korvauksena irtisanomisajan palkkansa siten, kuin työnantaja olisi hänet irtisanonut. |
4.3. Perutaan perusteettomat määräaikaisuudet
Vakituisen työsuhteen on oltava suomalaisen työelämän perusta. Vain näin voidaan taata vakaa ja riittävä toimeentulo työntekijöille.
Ongelmat määräaikaisissa työsuhteissa ovat merkittäviä. Työnantaja voi ketjuttaa määräaikaisia työsopimuksia ilman velvoitetta tarjota pysyvää työsuhdetta. Työntekijän mahdollisuudet puuttua tähän ketjuttamiseen ovat olemattomat. Ongelmat koskevat erityisesti naisia ja nuoria.
Petteri Orpon hallituksen lakimuutokset kärjistävät ongelmia, kun työnantajien rekrytointipolitiikka muuttuu. Jatkossa työntekijöille tarjotaan aiempaa useammin määräaikaista työsopimusta ilman, että sitä tarvitsee enää erikseen perustella.
| Teollisuusliitto esittää tiukennuksia määräaikaisuuksien perusteiden vaatimuksiin. Tavoitteena on turvata vakituiset työsuhteet sekä vahvistaa työelämän ennakoitavuutta: |
|---|
| Työnantajan aloitteesta tehty määräaikainen työsopimus saadaan tehdä vain perustellusta syystä. |
| Määräaikaisten sopimusten ketjuttamista koskevaa lainsäädäntöä kiristetään. |
4.4. Parannetaan osa-aikaisten työntekijöiden asemaa
Vastentahtoinen osa-aikatyö on yleistynyt monilla aloilla. Liian usein siitä saatava palkka ei riitä turvaamaan työntekijän toimeentuloa. Työntekijöille osa-aikatyö merkitsee epävarmuutta ja taloudellista niukkuutta. Samaan aikaan Petteri Orpon hallitus on leikannut etenkin pienituloisen työntekijän toimeentuloa turvaavista sosiaaliturvan muodoista, kuten asumistuesta.
Osa-aikatyötä tekevän kannalta tilanne on kohtuuton. Edellytykset oman taloudellisen aseman kohentamiseksi ovat rajalliset: työnantaja ei tarjoa lisätunteja, pienituloisten sosiaaliturvasta on leikattu ja työsopimuslain kilpailevan toiminnan kielto rajoittaa osa-aikaisen työntekijän mahdollisuuksia lisätyöhön.
| Teollisuusliitto katsoo, että jos työtä teetetään osa-aikaisessa työsuhteessa, on työntekijälle turvattava edellytykset riittävään palkkatuloon: |
|---|
| Edellytetään työnantajalta perustetta osa-aikatyölle samaan tapaan kuin määräaikaisissa työsopimuksissa. |
| Vahvistetaan työnantajan velvollisuutta tarjota kokoaikatyötä osa-aikatyötä tekeville työntekijöille. |
| Säädetään työajan vakiintumisesta nykyistä selkeämmin ja työnantajaa velvoittavammin. |
| Poistetaan kilpailevan toiminnan kielto Työsopimuslaista tilanteissa, joissa työntekijä työskentelee vastentahtoisesti osa-aikatyössä, eikä työnantaja tarjoa tai pysty tarjoamaan lisätunteja. |
4.5. Ryhdyttävä työaikakokeiluihin
Suomalaisessa työelämässä on ryhdyttävä lyhyemmän työajan ja työaika-autonomian kokeiluihin. Työaika-autonomia tarkoittaa työntekijöiden ja työyhteisöjen mahdollisuuksia vaikuttaa esimerkiksi vuorosuunnitteluun. Lisäksi tulee vahvistaa työaikasuojelua. Työaikasuojelu edellyttää luotettavaa työaikakirjanpitoa ja lepoaikojen toteutumista. Erot toimialojen ja työtehtävien välillä ovat merkittäviä, joten alojen erityisyydet tulee huomioida kokeilujen ja ratkaisujen toteutuksessa.
| Teollisuusliitto esittää seuraavaa: |
|---|
| Edistetään lyhyemmän työajan ja työaika-autonomian kokeiluja. Toimialojen ja työn luonteen erot huomioidaan kokeilujen toteutuksessa ja niiden pohjalta syntyvissä ratkaisuissa. |
| Vahvistetaan työaikasuojelua ja työntekijöiden palautumista. Tämä tarkoittaa, että laitetaan työaikakirjanpito kuntoon, otetaan lepoajat käytäntöön ja puututaan rikkomuksiin tehokkaasti. |
4.6. Vähennetään psykososiaalista kuormitusta
Psykososiaalisen kuormituksen ennaltaehkäisyyn ja hallintaan tarvitaan täsmällisempää sääntelyä. Työturvallisuuslaki toimii monilta osin kehyslakina. Se asettaa yleiset velvoitteet vaarojen ja terveyshaittojen ennaltaehkäisyyn, mutta jättää toteutustavan osittain työpaikkakohtaisesti tulkittavaksi.
Psykososiaalisen kuormituksen kohdalla tämä voi johtaa siihen, että käytännöt jäävät epäyhtenäisiksi ja ongelmiin puututaan viiveellä. Velvoitteita on siksi täsmennettävä niin, että kuormitustekijät tunnistetaan, arvioidaan, niitä seurataan ja niihin puututaan suunnitelmallisesti kaikilla työpaikoilla.
| Teollisuusliitto esittää, että: |
|---|
| Työturvallisuuslakia täsmennetään ja annetaan erillinen asetus psykososiaalisen kuormituksen ennaltaehkäisyyn ja hallintaan. |
| Työnantajien velvoitteita tiukennetaan ja vähennetään työpaikkakohtaista tulkinnallisuutta. Työnantajia ohjeistetaan toteutustavoissa, jotta voidaan ennalta ehkäistä psykososiaalisia vaaroja ja terveyshaittoja aiempaa suunnitelmallisemmin. |
| Työpaikoille laadittava velvoittava työhyvinvointisuunnitelma sekä lisäksi kuormituksen arviointi ja seuranta hoidettava työpaikoilla. |
4.7. Vahvistetaan työsuojeluvaltuutetun toimintaedellytyksiä
Työsuojeluvalvonnan vaikuttavuus ratkaisee, muuttuuko turvallisuus työpaikoilla tavoitteista todellisiksi käytännöksi. Valvontaviranomaisille on turvattava riittävät resurssit ja seuraamusjärjestelmän on ohjattava toivottuun suuntaan. Laiminlyönneistä on tultava sanktioita.
Työturvallisuusrikoksissa rangaistustason ja vanhenemissääntöjen on vastattava tekojen vakavuutta ja tutkinnan todellista kestoa. Myös alihankintaketjuissa ja useamman työnantajan yhteisillä työpaikoilla vastuiden on oltava selkeitä ja valvonnan ennakoivaa. Lisäksi työsuojeluvaltuutetuilla on oltava aidot edellytykset hoitaa tehtävänsä.
| Teollisuusliitto katsoo, että työsuojelutoimintaa tulee tehostaa seuraavilla keinoilla: |
|---|
| Työsuojeluvaltuutetut tulee valita työpaikoille, joilla työskentelee vähintään viisi työntekijää. |
| Suurilla työpaikoilla on edustettavien enimmäismäärää rajattava, jotta työsuojeluvaltuutetun tehtävä on mahdollista hoitaa. |
| Työsuojeluvaltuutetun mahdollisuudet toimia tulee taata työpaikoilla. Tällöin työpaikkakäsite ja toiminta-alueet on määriteltävä sellaisiksi, että ne on mahdollista hallita. |
| Huomioidaan työturvallisuus myös alihankintaketjuissa ja lähetetyssä työssä. Ennakoiva valvonta ja vastuiden selkeyttäminen saatava käytännöksi, jotta työturvallisuus toteutuu myös alihankintaketjuissa. |
| Työsuojeluvalvonnasta vastaavien viranomaisten resursseja ja toimintaedellytyksiä tulee lisätä, jotta valvonta on vaikuttavaa ja puutteisiin voidaan puuttua nopeasti. |