7. Työtä, ostovoimaa ja turvaa lisää
7.1. Toimeentulon edellytyksiä vahvistettava
Palkansaajien ostovoima romahti 2020-luvun alussa koronakriisin ja Venäjän hyökkäyssodan käynnistämän hintojen nousun seurauksena. Vuonna 2023 ostovoima oli alimmillaan viiteentoista vuoteen. Tämän jälkeen kehitys on kääntynyt palkkojen nousun ja inflaation hiipumisen myötä. Ilman neuvoteltuja työehtosopimusten palkankorotuksia ostovoiman toipuminen olisi hitaampaa.
Heikentynyt ostovoima ja palkansaajien horjunut luottamus ovat keskeisiä syitä Suomen vaimeaan talouskasvuun. Kun arjen taloudellinen turva on epävarmalla pohjalla, kulutus sakkaa ja kotitaloudet varautuvat pahimpaan. Palkansaajat eivät säästä siksi että se olisi toivottavaa, vaan koska se on järkevää.
Säästämisasteen nousun taustalla vaikuttavat myös leikkaukset sosiaaliturvaan ja työsuhdeturvan heikennykset. Tehty politiikka näkyy arjen ohella myös tilastoissa. Yli 100 000 ihmistä on ajautunut köyhyyteen leikkausten seurauksena. Heistä yli 31 000 on lapsia. Kun turvaverkot eivät kanna ja työsuhdeturva on heikko, palkansaajat joutuvat varautumaan riskeihin yksin. Se tarkoittaa pakon edessä säästämistä ja kulutuksesta tinkimistä silloinkin, kun talous tarvitsisi kysyntää.
Palkansaajien toimeentulon ja turvan vahvistaminen on tehokkain tapa korjata leikkausten ja inflaation aiheuttamia ongelmia. Kun ihmisillä on varmuus omasta taloudesta, he uskaltavat kuluttaa ja suunnitella tulevaa. Vahvemmat turvaverkot vähentävät köyhyyttä ja epävarmuutta. Samalla ne myös luovat perustan kestävälle kasvulle. Talous ei elvy ilman luottamusta, eikä luottamusta synny ilman turvaa.
Teollisuusliitto katsoo, että palkansaajien verotusta kevennettävä. Ostovoimaa tukevia palkkaratkaisuja on jatkettava. Tässä Teollisuusliiton viesti päättäjille on yksiselitteinen: palkoista sopiminen kuuluu työmarkkinaosapuolille, ei poliitikoille.
7.2. Ostovoima kohenee palkkaratkaisuilla ilman poliittista ohjausta
Kotimainen kysyntä on toipumassa hintojen nousun aiheuttamasta ostovoimakuopasta. Keskeinen syy ostovoiman palautumiseen on ammattiliittojen neuvottelemat palkankorotukset, jotka ovat turvanneet kotitalouksien kulutusmahdollisuuksia.
Asia on poliittinen, koska Petteri Orpon hallitus on tehnyt siitä poliittisen. Sopimiseen perustuva työmarkkinamalli on hyökkäyksen kohteena. Ammattiliittojen toimintaedellytyksiä on heikennetty ja sopimisen edellytyksiä palkkaneuvotteluissa on rajoitettu. Poliittinen puuttuminen työehtosopimusneuvotteluihin aiheuttaa työmarkkinahäiriöiden todennäköisyyttä, ja heikentää näin ollen suoraan yritysten toimintaympäristön ennakoitavuutta ja Suomen houkuttelevuutta investoinneille.
Paras keino varmistaa palkansaajien ostovoiman myönteinen kehitys ja vahvistaa työmarkkinajärjestelmän vakautta, on vahvistaa liittojen toimintaedellytyksiä, edistää työmarkkinaosapuolten välistä tasapainoa ja poistaa lakisääteisen vientimallin asettamat rajoitteet. Näin taataan palkkaratkaisujen pysyminen ostovoimaa vahvistavina ja tuetaan sopimusratkaisuiden syntymistä neuvotteluiden kautta, ilman yksipuolista ja työmarkkinajärjestelmälle vierasta poliittista ohjausta.
| Teollisuus katsoo, että nämä toimet ovat tarpeen: |
|---|
| Turvataan ammattiliittojen toimintaedellytykset neuvotella palkka- ja sopimusratkaisuja valtakunnallisesti. |
| Perutaan lakisääteinen vientimalli ja uudistetaan sovittelutoimintaa. |
7.3. Toteutetaan aktiivista työvoimapolitiikkaa
Suomessa työttömyystilanne on ollut keväällä Euroopan heikoin. Työttömyysaste on ollut ennätyskorkea, yli 10 prosenttia, ja joillakin alueilla jopa yli 15 prosenttia. Suhdanteesta tai kausivaihtelusta riippumaton työttömyys ei tule hellittämään helpolla – ei ainakaan ilman aktiivista työvoimapolitiikkaa. Rakenteellinen työttömyys kun istuu sitkeässä.
Teollisuusliiton kyselytutkimus työttömänä olleille jäsenille (n=4 028) osoitti, että työllistämispalveluja tarjottu heille vain minimi. Aktivoivia toimia oli jätetty kohdalla toteuttamatta vuosina 2024–2025. Kyselyyn vastanneista esimerkiksi työllisyyskoulutukseen ja työkokeiluihin on päässyt vain harva. Omasta aktiivisuudesta huolimatta monen kohdalla työttömyys oli pitkittynyt kohtuuttomasti.
Työttömistä työnhakijoista on yhä useampi ollut yli vuoden yhtäjaksoisesti työttömänä. Erityisesti se koskee ja koettelee yli 55-vuotiaita, joilla olisi vielä reilusti työvuosia jäljellä.
Työllistymisen edistäminen ja kurjistavan kehityksen pysäyttäminen vaatiikin hallitukselta ja kunnilta aktiivista työvoimapolitiikkaa ja siihen panostamista. Aktiivisen työvoimapolitiikan keinot – esimerkiksi lisäkoulutus, palkkatuki, työkokeilut ja kuntouttava työvoimatoiminta – edistävät työllistymistä.
| Teollisuusliitto katsoo, että |
|---|
| Työllisyyspolitiikasta tulee tehdä aktivoivaa, jottei työttömyys pitkittyisi. Tätä varten on varattava riittävät taloudelliset ja muut resurssit työllistymistä parantavan lisäkoulutuksen ja työkokeilujen sekä muiden toimien järjestämiseen. |
| On taattava riittävät resurssit, jotta yksilölliset urasuunnitelmat eivät jää vain paperille. |
| Työllisyyspalvelujen tulee sisältää jokaiselle yksilöllisesti räätälöityjä toimia, joilla konkreettisesti parannetaan työttömänä olevan työllistymistä ja ehkäistään syrjäytymistä. |
7.4. Lievennetään ansiosidonnaisen työttömyysturvan porrastusta
Työttömyysturvaa tulee parantaa sen porrastusta lieventämällä. Ansiosidonnaisen työttömyysturvan porrastuminen kahden kuukauden työttömyyden jälkeen ei vastaa työmarkkinoiden todellisuutta. Erityisesti taantumassa suuri osa työntekijäammateissa toimivista ei pysty työllistymään ennen ansiosidonnaisen porrastumista, vaikka työnhaku olisi aktiivista ja motivoitunutta.
Nopeasti porrastuva etuus heikentää myös ansiosidonnaisen järjestelmän legitimiteettiä. Varsinkin pienituloisilla palkansaajilla ansiosidonnaisen taso lähestyy porrastuksen jälkeen perusturvan tasoa, mikä vähentää kannusteita kuulua työttömyyskassaan.
| Teollisuusliitto esittää: |
|---|
| Lievennetään ansiosidonnaisen työttömyysturvan porrastusta: Ensimmäinen noin kahden kuukauden kohdalla oleva porras siirretään kuuden kuukauden kohdalle ja toinen porras poistetaan. |
7.5. Lisätään työttömyysturvaan lapsikorotus
Kun vanhempi joutuu työttömäksi, tulonmenetys kohdistuu koko perheeseen. Vanhemman toimeentulon tilapäisen heikentymisen ei pidä kohtuuttomasti horjuttaa lapsen arkea, turvallisuutta ja mahdollisuuksia kasvuun ja oppimiseen.
Erityisesti heikossa työllisyystilanteessa lapsikorotuksen poistumisen merkitys korostuu, kun työllistyminen on vaikeaa työnhakijan omasta aktiivisuudesta riippumatta. Työttömyysturvan on siksi tuettava perheitä tilanteissa, joissa toimeentulo heikkenee äkillisesti. Jokaisella lapsella täytyy olla oikeus turvattuun toimeentuloon ja hyvään arkeen myös silloin, kun työttömyys koskettaa perhettä. Työttömyysturvan lapsikorotus on nähtävä lapsen oikeutena, ei vain vanhemman etuutena.
Lapsiköyhyys on Suomessa kasvanut nopeasti. Kehitys on osin seurausta siitä, että työttömyysturva ei enää tunnista lapsiperheiden erityistä asemaa.
| Tämän vuoksi Teollisuusliitto esittää: |
|---|
| Lisätään työttömyysturvaan lapsikorotus. |
7.6. Työttömyysturvan suojaosa palautetaan
Työttömyysturvan suojaosan poistaminen on heikentänyt työttömien kannustimia ottaa vastaan lyhytkestoista työtä ja huonontanut työllisyyttä. Siirtymistä osa-aikatyöstä kokoaikatyöhön ei sitä vastoin ole juuri tapahtunut. Poisto on vähentänyt sovitellun päivärahan saajien määrää lisäten kokoaikaista työttömyyttä. Myös pimeän työn teettäminen ja tekeminen on lisääntynyt.
| Teollisuusliitto esittää: |
|---|
| Palautetaan soviteltuun työttömyysturvaan suojaosa. |
7.7. Parannetaan matkakuluvähennystä
Tehtaat ja muut teolliset laitokset sijaitsevat lähtökohtaisesti keskusten ja asuintaajamien ulkopuolella. Teollisuuden työntekijöillä ei tästä syystä ole usein muuta vaihtoehtoa kuin käyttää omaa autoa työmatkoihin. Teollisuusliiton jäsenistä selkeästi suurin osa (62 %) kulkee työmatkat säännöllisesti omalla autollaan.
Verotuksen rakenteiden on kannustettava työssäkäyntiin ja mahdollistettava työmatkat kohtuullisin kustannuksin. Kun oman auton käyttö työmatkoihin on välttämätöntä, ansioverotuksessa on huomioitava tästä aiheutuvat kulut. Viime vuosina työmatka-autoilun kustannuksia on poliittisin päätöksin kasvatettu: esimerkiksi matkakuluvähennyksen omavastuuta on nostettu 750 eurosta 900 euroon.
| Teollisuusliitto esittää työntekijöiden työssäkäynnin kustannusten kohtuullistamista: |
|---|
| Parannetaan matkakuluvähennystä pienentämällä sen omavastuu 750 euroon. |
7.8. Valmistellaan malli ylitöiden verovapaudesta
Suomi tarvitsee uusia ratkaisuja, jotka vahvistavat palkansaajien toimeentuloa ja tukevat talouden kasvua. Ratkaisuksi Teollisuusliitto esittää palkansaajille ylitöiden verovapautta, josta koituisi kustannuksia 100–250 miljoonaa euroa. Muutoksen vaikutukset kohdentuvat erityisesti pieni- ja keskituloisille tuntityöläisille, vaikka siitä hyötyvät osin myös suurempituloiset. Tulonjakoon ja vaikutusten kohdentumiseen voidaan vaikuttaa verovapauden rajauksilla.
Malli kannustaa työn määrän lisäämiseen, mutta koska se sidotaan työaikalainsäädännön puitteisiin, se ei vaaranna työsuojelua eikä työntekijöiden hyvinvointia. Työaikalainsäädäntöön ja mahdollisesti työehtosopimuksiin liittyvä kytkös ehkäisee myös keinotekoisia järjestelyjä, jotka olisi tehty puhtaasti verovapauden hyödyntämiseksi.
Tavoitteena on lisätä työn määrää tavalla, joka syntyy yritysten todellisesta työvoimatarpeesta ja työntekijöiden omasta halusta tehdä enemmän työtä. Kun työpanos kohdentuu juuri niihin hetkiin, jolloin yrityksellä on tilapäisesti suurempi tarve tuotannolle tai palvelulle, voidaan odottaa myös tuottavuuden paranevan. Yrityksille tämä tarkoittaa parempaa kannattavuutta ja taloudelle kokonaisuutena tehokkaampaa resurssien käyttöä.
Monilla työpaikoilla ylityöt kasaantuvat samoille henkilöille, vaikka työnantajalla olisi käytettävissään osa-aikaisia työntekijöitä, jotka haluaisivat tehdä lisätunteja, ja useampi tekijä olisi valmis ottamaan myös ylitöitä vastaan. Tämän vuoksi verovapaudelle on perusteltua asettaa selkeä tuntikohtainen enimmäismäärä. Teollisuusliitto esittää, että verovapaus koskisi enintään 150 ylityötuntia vuodessa. Tämän rajan jälkeen tehdyt ylityötunnit eivät kuuluisi verovapauden piiriin. Tällainen katto vähentää riskiä siitä, että verokannustin ohjaa kohtuuttoman suuriin ylityömääriin tai luo työpaikoille vääristyneitä kannustimia.
Ylitöiden verovapautta ei voida toteuttaa ilman, että työnantajille asetetaan nykyistä vahvempi velvoite tarjota lisätunteja osa-aikatyöntekijöille. Tilapäisesti lisääntyneen työvoimatarpeen tulee ensisijaisesti johtaa osa-aikaisten työajan kasvattamiseen aina kun se on mahdollista, ennen kuin turvaudutaan ylitöiden teettämiseen. Näin voidaan varmistaa, että työpanoksen lisääminen tapahtuu oikeudenmukaisesti ja että mahdollisimman moni työntekijä pääsee hyötymään lisääntyvästä työstä.
Valtiontalouteen liittyvät vaikutukset eivät lopulta ole merkittäviä, kun verovapaus rajattaisiin koskemaan vain ylityötunnin korvauksen ylityöosuutta. Esitys vahvistaisi pieni- ja keskituloisten ostovoimaa, joka osaltaan vahvistaisi kotimaista kysyntää. Työn sivukuluihin eli veroluonteisiin maksuihin ei esitetä verovapautta. Kyse on siten tarkkaan rajatusta verokannustimesta.
Mallin valmistelua ohjaavat keskeiset periaatteet ovat seuraavat:
| 1. Kohdentaminen ylityökorvauksen osuuteen |
|---|
| Verovapaus koskee vain ylityön korotetun palkanosan osuutta eli ylityökorvausta, ei peruspalkkaa. |
| Sosiaalivakuutusmaksut eivät ole verovapauden piirissä. |
| Julkisen talouden vaikutukset, karkea arvio 100–250 miljoonaa euroa. |
| 2. Työaikasääntelyn noudattaminen |
|---|
| Verovapaus sidotaan työaikalainsäädäntöön, jotta työsuojelu ja työhyvinvointi eivät vaarannu. Työntekijän suostumus vaaditaan jatkossakin ylityötä varten. |
| Hyödynnetään myös työehtosopimusten määräyksiä ylityökorvauksista ja työajasta, mikäli verotuksen lakisidonnaisuus tämän sallii. |
| Työnantajan velvollisuutta tarjoa lisätunteja osa-aikaisille työntekijöille vahvistetaan merkittävästi. |
| 3. Rajattu hyödyn kohdentuminen |
|---|
| Oikeus verovapauteen rajataan vuositulojen perusteella, jotta kohdentuminen ja tulonjakovaikutukset pysyvät järkevinä. |
| Verovapaalle ylityölle asetetaan 150 tunnin katto vuositasolla. |
| Rajauksilla estetään keinotekoisia järjestelyjä verovapauden hyödyntämiseksi. |
7.9. Kevennetään pieni- ja keskituloisten palkansaajien ansiotuloverotusta
Kevennetään maltillisesti ansiotuloverotusta pieni- ja keskituloisilta. Tämä lisää palkansaajien käytettävissä olevia tuloja ja vahvistaa kotitalouksien kulutusmahdollisuuksia. Kasvava kulutuskysyntä toimii Suomen talouskasvua vauhdittavana tekijänä.
| Teollisuusliitto esittää, että: |
|---|
| Kevennetään maltillisesti ansiotuloverotusta pieni- ja keskituloisilta palkansaajilta. |