5. Suomen kasvu syntyy teollisuudesta
5.1. Teollisuuden toimintaedellytyksiä parannettava
Kasvu syntyy työstä, jota tehdään tehtaissa, konepajoissa ja tuotantolaitoksissa eri puolilla Suomea. Teollisuus on Suomen talouden ja hyvinvoinnin selkäranka. Selkäranka, joka luo vientituloja, työllisyyttä ja perustan hyvinvointiyhteiskunnan rahoitukselle. Ilman uudistuvaa ja kasvavaa teollisuutta Suomen talous ei ole kestävällä pohjalla.
Jatkuva leikkauspolitiikka vaikuttaa myös teollisuuden uudistumisen edellytyksiin, kun suorien ja epäsuorien julkisten investointien vähentyminen säteilee laajasti teollisuuden toimintaympäristöön. Tulevalla hallituskaudella teollisuuden toimintaedellytyksistä huolehtimisen onkin oltava yksi hallitusohjelman kärkitavoitteista. Suomen talous voidaan saada kuntoon vain kasvun kautta.
Maailma ympärillämme muuttuu nopeasti. Investoinneista käydään kovaa kansainvälistä kilpailua. Kiinan ja Yhdysvaltojen voimakkaasti omaa teollisuuttaan tukeva politiikka asettaa valtavia haasteita koko Euroopan teollisuudelle. Samalla myös EU:n sisällä tapahtuva kilpailu valtiontuilla heikentää sisämarkkinoiden toimintaa ja suomalaisen teollisuuden toimintaedellytyksiä.
Samalla vihreä siirtymä, energiamurros ja teknologinen kehitys muuttavat tuotantoa kaikkialla. Suomella on tässä muutoksessa vahvuuksia: osaava työvoima, puhdas energia ja vakaa toimintaympäristö. Vahvuudet on kuitenkin pystyttävä kääntämään investoinneiksi, työpaikoiksi ja kasvuksi.
Teollisuusliiton näkökulmasta kasvupolitiikan ytimessä on kaksi tavoitetta. Suomeen on saatava lisää teollisia investointeja, ja samalla on huolehdittava siitä, että täällä jo toimiva teollisuus pystyy uudistumaan ja säilyttämään kilpailukykynsä. Tämä edellyttää pitkäjänteistä teollisuuspolitiikkaa, toimivaa infrastruktuuria, kohtuuhintaista energiaa sekä panostuksia osaamiseen ja tutkimukseen.
Teollisuuden murros koskee aina myös työntekijöitä. Siksi vihreän siirtymän ja teollisen uudistumisen on oltava oikeudenmukaista. Muutoksen keskellä on huolehdittava työntekijöiden osaamisesta, toimeentulosta ja mahdollisuuksista työllistyä myös tulevaisuudessa. Onnistuessaan teollisuuden uudistuminen voi luoda Suomeen enemmän uusia työpaikkoja kuin murroksessa menetetään. Tosiasia kuitenkin on se, että ilman teollisuuden uudistumista Suomen teollinen perusta vääjäämättä murenee.
Teollisuusliitto haluaa rakentaa Suomeen kasvua, joka vahvistaa suomalaista työtä, osaamista ja tuotantoa. Tässä ohjelmassa esitämme keinot, joilla suomalainen teollisuus vahvistuu ja joilla kasvu voidaan rakentaa kestävälle ja oikeudenmukaiselle pohjalle.
Suomen tulevaisuus tehdään työllä – ja teollisuudella.
5.2. Ammatillinen osaaminen on kasvun perusta
Suomalainen teollisuus elää osaamisesta. Tekniset alat tuottavat noin puolet Suomen viennistä, ja ne ovat suurimpia aloja niin ammatillisessa koulutuksessa kuin korkeakouluissakin. Samaan aikaan perusopetuksessa tekniikan ja käsillä tekemisen osuus on kutistunut marginaaliin, teknisen työn opettajankoulutus on lopetettu ja monella paikkakunnalla tekninen työ on käytännössä kadonnut koulujen arjesta. Tämä on lyhytnäköistä politiikkaa maassa, jonka menestys rakentuu insinööriosaamiselle, teollisuudelle ja laadukkaalle kädentaidolle.
Ammatillinen koulutus on suomalaiselle teollisuudelle kohtalonkysymys. Ilman toimivaa ammatillista koulutusta suomalainen teollisuus ei voi pärjätä alati kovenevassa kansainvälisessä kilpailussa. Ammatillisen koulutuksen resursseja alettiin leikata jo 2010-luvulla. Tuolloin tehdyt päätökset sekä viime vuosien uudet leikkaukset näkyvät nyt suoraan opetuksen arjessa ja laadussa.
Työpaikalla tapahtuva oppiminen on oikea tavoite, mutta siinä onnistuminen edellyttää riittäviä resursseja ja tukea työnantajille. Erityisesti vuoden 2018 ammatillisen koulutuksen reformi ja sitä seuranneet suuret leikkaukset ovat johtaneet siihen, että opiskelijat eivät monin paikoin saa riittävästi lähiopetusta, ohjausta ja perustaitoja työelämään siirtymiseen.
Ammatillisen koulutuksen rahoituksen on oltava ennakoitavaa vaalikausien yli. Sitä ei voi mitata vain nuorten ikäluokkien koon kautta, sillä merkittävä osa ammatillisesta koulutuksesta kohdistuu jo työelämässä oleviin aikuisiin. Kansainvälisessä vertailussa ammatillisen koulutuksen opiskelijoiden keski-ikä on Suomessa monia muita maita korkeampi. Siksi järjestelmän on palveltava myös työuran aikaista osaamisen uudistamista.
| Teollisuusliitto katsoo, että ammatillisen koulutuksen rakenteita on kehitettävä ja resursseja on parannettava: |
|---|
| Ammatilliseen koulutukseen on kohdennettava lisäresursseja. Lähiopetusta ja ohjausta on lisättävä. |
| Ammatillisen koulutuksen rahoitusmallia on korjattava. Perusrahoituksen osuus säilytettävä vahvana, samalla rahoitusmallin vaikuttavuutta on lisättävä. |
| Vahvistetaan ammattikoulutuksen yleissivistäviä opintoja tavoitteena varmistaa jatko-opintokelpoisuus korkeakouluihin. |
| Työpaikalla tapahtuvan oppimisen laatua ja resursseja on vahvistettava: selkeä tuki ja korvaus työpaikkaohjaajille. Lisätään ohjauskoulutusta. Luodaan yhteiset laatukriteerit sekä malli, jossa opiskelu painottuu aluksi oppilaitoksiin ja sen jälkeen suunnitelmallisesti työpaikoille. |
| Luodaan uusi aikuiskoulutustuen ja jatkuvan oppimisen malli, joka on aidosti saavutettavissa ammatillisen tutkinnon suorittaneille. Mallin tuettava työn ohessa tehtäviä opintoja sekä tarvittaessa kokopäiväisiä opintoja. |
5.3. Painotukset opetuksen laatuun, sisältöihin ja saatavuuteen
Työurat pitenevät, teknologia uusiutuu ja elinkeinorakenne muuttuu aikaisempaa nopeammin. Tämä tarkoittaa, että osaamista on päivitettävä läpi työuran – varsinkin aloilla, joilla työskennellään pääosin ammatillisen keskiasteen koulutuksen varassa.
Päätös lakkauttaa aikuiskoulutustuki oli isku erityisesti niille työntekijöille, joiden olisi tärkeintä päästä kouluttautumaan uuteen ammattiin, päivittämään osaamistaan tai vahvistamaan työelämätaitojaan. Tarve uudelle jatkuvan oppimisen ja aikuiskoulutustuen mallille on ilmeinen. Sen on oltava saavutettavissa myös ammattikoulupohjaisille työntekijöille.
Olennaista on myös työelämätaitojen opetuksen vahvistaminen ammatillisessa koulutuksessa. Työntekijöiden oikeuksien tunteminen, työelämän pelisäännöt ja työmarkkinajärjestelmän perusasiat ovat osa sitä osaamista, joka turvaa oikeudenmukaiset työehdot ja mahdollistaa palkkojen ja tuottavuuden kehittymisen käsi kädessä. Lisäksi ulkomaalaistaustaisten oppilaiden kasvava osuus korostaa työelämätaitojen opetuksen merkitystä, sillä työelämätaidot ovat olennainen osa yhteiskuntaan kiinnittymisessä.
Ammatillisen koulutuksen laadun parantaminen on välttämätöntä. Teknologinen kehitys ja innovaatiot voivat siirtyä työpaikoille vain, jos myös ammattikoulupohjaisilla työntekijöillä on riittävää osaamista ottaa niitä käyttöön ja päivittää taitojaan. Kyse on myös jatko-opintokelpoisuudesta. Korkeakoulutuksen täytyy säilyä varteenotettavana vaihtoehtona myös ammattikouluista valmistuneille. Tämä vahvistaa Suomen kilpailukykyä ja työn tuottavuutta, pidentää työuria ja pienentää työttömyyden riskiä työntekijän näkökulmasta.
Osaamisen ja koulutuksen suunnittelussa on huomioitava myös alueellinen tasapaino. Pienenevät ikäluokat, muuttotappio ja väestön väheneminen esimerkiksi itäisessä ja pohjoisessa Suomessa eivät saa johtaa siihen, että koulutusmahdollisuudet katoavat kokonaan teollisuuspaikkakunnilta. Teollisuus tarvitsee osaavan työvoiman tarjontaa siellä, missä on teollista toimintaa. Tämä on otettava huomioon valtakunnallisessa koulutuspolitiikassa.
| Teollisuusliitto esittää seuraavia toimia ammatillisen koulutuksen laadun, sisältöjen ja saatavuuden osalta: |
|---|
| Parannetaan mahdollisuuksia päivittää osaamista työuran aikana kohdentamalla ammatillista koulutusta erityisesti työvoimapula-aloille, vihreän siirtymän tarpeisiin sekä ikääntyneille ja oppimisvaikeuksia omaaville työntekijöille. |
| Kehitetään valtakunnallisen osaamisen ja koulutustarpeiden ennakointia. Tavoitteena ohjata ihmisiä tehokkaammin aloille, joissa työvoimapula suurinta. |
| Parannetaan koulutuksen alueellista saavutettavuutta ja alanvaihdon mahdollisuuksia varmistamalla ammatillisen koulutuksen sekä muunto- ja lisäkoulutuksen laaja tarjonta eri puolilla Suomea. |
| Lisätään työelämätaitojen, työntekijöiden oikeuksien ja yhteiskunnallisen osaamisen opetusta ammatillisessa koulutuksessa, jotta työntekijöillä on valmiudet toimia työelämässä sekä puolustaa oikeuksiaan ja työehtojaan. |
| Otetaan TTT-oppiaine (tekninen työ ja teknologia) osaksi perusopetusta, jotta nuoret saavat jo peruskoulussa valmiuksia teknologian käyttöön, talouden ymmärtämiseen ja työelämään. |
| Vahvistetaan teknisen työn opettajankoulutusta ja lisätään teknisen työn sekä kädentaitojen opetusta peruskoulussa, erityisesti yläkoulussa. |
5.4. Oikeudenmukainen siirtymä varmistettava
Teollisuusliitolle ilmastopolitiikka on ennen kaikkea teollisuuspolitiikkaa. Vähähiilinen tuotanto, päästötön sähkö, uudet teknologiat ja biopohjaiset tuotteet ovat suomalaisen teollisuuden kilpailukykytekijä ja vientivaltti.
Teollisuuden työtehtävät ja elinkeinorakenne ovat aina olleet muutoksessa. Ilmastonmuutoksen torjunta on jatkumoa tälle kehitykselle. Oikeilla ratkaisuilla ja politiikkavalinnoilla vihreä siirtymä voi luoda enemmän työpaikkoja kuin vähentää niitä.
Samaan aikaan on kriittistä suhtautua vakavasti ihmisten huoliin ilmasto- ja energiapolitiikan vaikutuksista elinkustannuksiin ja työpaikkojen säilymiseen. Mikäli näihin huoliin ei suhtauduta päätöksenteossa riittävän vakavasti, on olemassa merkittävä riski sille, että kansalaisten luottamus ja sitoutuminen ilmastotoimiin heikkenee.
Päätöksiä tehtäessä on hyvä tunnistaa tosiasia, että joissain tapauksissa ilmastonmuutoksen torjunta voi olla ristiriidassa talouskasvun ja työpaikkojen säilymisen kanssa. Muutoksen keskellä oleellisinta on tehdä ratkaisuja, joilla turvataan työntekijöiden asema, toimeentulo ja mahdollisuudet työllistyä, vaikka työtehtäviin ja elinkeinorakenteeseen tulisi muutoksia.
EU:n ilmasto- ja energiapolitiikka asettaa kansalliselle päätöksenteolle reunaehdot. Siksi Suomen on aktiivisesti vaikutettava siihen, että EU:n toimet tukevat teollisuuden vihreää siirtymää, huomioivat Suomen erityispiirteet ja ohjaavat investointeja Suomeen.
Toimiva ilmastopolitiikka on tavoitteellista, eteenpäin katsovaa ja kunnianhimoista, mutta samalla sosiaalisesti oikeudenmukaista. Pieni- ja keskituloiset työntekijät eivät saa olla ilmastotoimien suurimpia maksajia eivätkä kärsijöitä, vaan heidän tulee hyötyä muutoksesta työn ja paremman arjen kautta. Ilman oikeudenmukaista siirtymää kestävää ilmasto- ja energiapolitiikkaa ei voida toteuttaa.
Ammattiliittojen on oltava aidosti mukana ilmastopolitiikan vaikutusten arvioinnissa. Vain siten voidaan varmistaa, että työntekijöiden näkökulma, arjen todellisuus ja työn muutokset tulevat huomioiduiksi jo päätöksenteon alkuvaiheessa. Reilu vihreä siirtymä tarkoittaa sitä, että ilmasto, teollisuus ja palkansaajat etenevät samassa suunnassa – ei niin, että yhden asema vahvistuu toisen kustannuksella.
Vihreän siirtymän ohella digitalisaatio muuttaa työelämää. Teknologian nopean kehityksen myötä muutos työmarkkinoilla voi olla äkillistä. Erityisesti tekoälyn vaikutuksen työvoimaan tarpeeseen arvioidaan olevan merkittävä. Robotisaation ja tekoälyn aiheuttamat muutokset työmarkkinoihin voivat olla perustavanlaatuisia, eikä muutos kohtele kaikkia tasapuolisesti.
Vaikka vaikutukset työmarkkinoihin ovatkin vielä tällä hetkellä rajalliset, on valtiolla oltava valmius reagoida tuleviin murroksiin nopeasti. Kuten ilmastopolitiikan vaikutusten arvioinnissa, on työntekijöiden oltava mukana murrosteknologioiden työelämävaikutusten arvioinnissa.
| Teollisuusliitto katsoo, että seuraavat toimet ovat tarpeen: |
|---|
| Varmistetaan, että keskeisissä ilmasto- ja energiapolitiikkaa koskevissa suunnitelmissa arvioidaan työllisyysvaikutukset sektoreittain sekä osaamis- ja koulutustarpeet. |
| Varmistetaan, että ilmastopolitiikka on sosiaalisesti oikeudenmukaista, eikä kustannuksia vieritetä kohtuuttomasti pieni- ja keskituloisten palkansaajien harteille. |
| Osana reilua siirtymää energia- ja ilmastopolitiikan toimenpiteiden vaikutukset työllisyyteen ja palkansaajien ostovoimaan arvioidaan yhdessä ammattiliittojen kanssa. Tarvittaessa päätöksiin kytketään riittävä muutosturva, koulutus ja osaamisen kehittäminen niillä aloilla ja alueilla, joita rakennemuutos erityisesti koskettaa. |
| Tekoälystä tai muista murrosteknologioista johtuvia laajamittaisia irtisanomisia on kohdeltava äkillisinä rakennemuutoksina (ÄRM). Työnantajilta on edellytettävä laajempaa muutosturvaa, kun työn väheneminen perustuu murrosteknologiaan. Työntekijöille on turvattava laajat uudelleenkouluttautumisen mahdollisuudet. |
5.5. Toimiva teollisuuspolitiikka edellyttää aktiivisia toimia
Ilman vahvaa, monipuolista ja uudistuvaa teollisuutta Suomi ei pysty ylläpitämään kestävää talouskasvua ja hyvinvointivaltion rahoituspohjaa. Teollisuus työllistää suoraan satoja tuhansia ja vaikuttaa jopa noin miljoonan ihmisen työllisyyteen arvoketjujen kautta.
Teollisuuspolitiikka on valtiovallan toimintaa, jolla vahvistetaan teollisuuden toimintaedellytyksiä ja turvataan tuotantoa ja työpaikkoja: liikenne- ja energiainfrastruktuuria, sujuvaa lupajärjestelmää ja osaamista, TKI-panostuksia sekä tarvittaessa kohdennettuja ratkaisuja, kun teollinen perusta on uhattuna tai vaatii uudistumista. Yritystuet ja valtionomistajuus ovat osa teollisuuspolitiikkaa.
Teollisuuspolitiikan merkitys kasvaa maailmalla: Kiina nojaa valtion tukiin, Yhdysvallat tukee teollista pohjaa tukien ja tullipolitiikan yhdistelmällä, ja EU on lisännyt kansallisten tukien hyväksyttävyyttä. Pienenä vientivetoisena valtiona Suomen on tunnustettava valtiontukipolitiikan realiteetit, mutta samalla pyrittävä hillitsemään EU:n sisällä tapahtuvaa valtiontukikilpailua. Myös muuttunut turvallisuuspoliittinen ympäristö korostaa teollisuuspolitiikan merkitystä, kun Suomi ja muut EU:n jäsenvaltiot lisäävät puolustusmenojaan.
Suomalaisen teollisuuden toimintaedellytysten kannalta poliittiseksi riskiksi on muodostumassa EU:n sisällä vahvistuvat pyrkimykset siihen, että vihreää siirtymää edistävää sääntelyä kevennetään tai puretaan tavoilla, jotka heikentävät uusien investointien kannattavuutta. Niiden jäsenvaltioiden teollisuudelle, jotka ovat vihreän siirtymän edelläkävijöitä – mukaan luettuna Suomi – on tästä syntymässä merkittävä kilpailukykyriski.
Suomen kasvun kannalta on keskeistä, ettei sellaisia EU-tason päätöksiä tehdä, jotka edellä mainitulla tavalla rankaisevat teollista infrastruktuuriaan jo uudistaneita jäsenvaltioita. Vaikka jonkinlaisten joustoelementtien käyttöönotto voi olla hyväksyttävissä, on isossa kuvassa suomalaisen teollisuuden kannalta kriittistä, että sovituista päämääristä pidetään kiinni.
Suomessa on hyviä kokemuksia teollisuuden tukemisesta ja edistämisestä suorien sijoituksien ja valtion omistajuuden kautta. Omistajana valtio voi saada takaisin sijoittamaansa pääomaa ja samalla vaikuttaa myönteisesti Suomen talouskehitykseen. Valtion omistajuus tulee nähdä sekä strategisena toimintana, että keinona vahvistaa Suomen teollista pohjaa.
Teollisuusliiton teollisuuspoliittiset tavoitteet jakautuvat tässä vaaliohjelmassa kahteen kokonaisuuteen, jotka ovat teollisuuden uudistuminen investointien kautta, sekä olemassa olevan teollisuuden toimintaedellytysten ylläpitäminen.
5.6. Teollisia investointeja lisää
Suomen teollinen perusta tarvitsee uudistumista ja kasvua, joka syntyy sekä kotimaisista että ulkomaisista investoinneista. Nykyinen investointitaso ei yksin riitä ylläpitämään kilpailukykyä, synnyttämään riittävästi uusia korkean arvonlisän toimintoja tai kiihdyttämään työn tuottavuutta. Suomella on merkittäviä vahvuuksia – osaava työvoima, puhdas energia ja edullinen, vakaa ja turvallinen toimintaympäristö – mutta investointien toteutuminen edellyttää usein myös muita teollisuuspoliittisia toimia.
Sähkön saatavuus ja hinta ovat monella tapaa teollisuuspolitiikan keskiössä lähivuosina. Teollisuuden, liikenteen ja lämmityksen sähköistyminen sekä vetytalouden kehitys kasvattavat sähkön kysyntää merkittävästi. Suuret tehdas- ja energiainvestoinnit rakennetaan vuosikymmeniksi eteenpäin. Energiainvestointien viivästyminen voi nostaa teollisuuden sähkökustannuksia ja heikentää kilpailukykyä vuosiksi.
Jos Suomi ei ole riittävän houkutteleva ja ennakoitava investointikohde, hankkeet siirtyvät maihin, joissa luvitus, verkkoon liittyminen ja kaavoitus sujuvat nopeammin. Lisäksi on huomioitava, että alueellinen elinvoima voi heikentyä ja aluekehitys eriytyä entisestään, jos infrastruktuuri rapautuu ja investoinnit kiertävät yksittäisiä alueita.
Onnistuneen teollisuuspolitiikan myötä Suomeen voidaan saada merkittävästi lisää uusia teollisia investointeja. Julkisen vallan on toimittava pitkäjänteisesti ja vältettävä yllätyksellisiä linjamuutoksia, jotka lisäävät epävarmuutta ja ohjaavat investointeja pois Suomesta.
| Nopeutetaan ja sujuvoitetaan teollisten investointien lupaprosesseja: riittävät resurssit viranomaisille, rinnakkaiskäsittely, digitaaliset lupa-alustat ja sitovat käsittelyaikatavoitteet. |
| Turvataan teollisuudelle kohtuuhintainen energia. Parannetaan puhtaan sähkön investointiedellytyksiä: ei uusia hallinnollisia jarruja aurinko-, tuuli- ja ydinvoimalle, nopeammat liitynnät ja kaapeloinnit sekä verkon vahvistaminen teollisuusvyöhykkeillä. |
| Lisätään investointeja kannustimien avulla niin, että ne tukevat ja edistävät investointipäätöksiä. On tärkeää, että tukitoimet ovat läpinäkyviä, määräaikaisia ja tarkkaan rajattuja sekä vaikuttavia. |
| Yritystukien painopiste siirretään tukemaan uusia tuotteita tai tuotantomenetelmiä. |
| EU:n rahoitusvälineitä on hyödynnettävä nykyistä tehokkaammin teollisuuden investointien edistämiseksi ja toimintaympäristön kehittämiseksi. |
5.7. Puolustusteollisuudessa huomio työllisyyteen
Puolustuksen merkitys suomalaiselle teollisuudelle kasvaa. Epävakaa maailmanpoliittinen tilanne johtaa puolustusmäärärahojen korotukseen. Teollisuusliitto katsoo, että Suomen puolustuskyvyn vahvistamiseksi tehtävissä hankinnoissa ensisijaisena kriteerinä on oltava tarpeellinen suorituskyky. Kuitenkin samaan aikaan on syytä kiinnittää huomioita siihen, millaiset kokonaisvaikutukset tehtävillä hankinnoilla on Suomen kriisinkestävyydelle, taloudelle ja työllisyydelle. Petteri Orpon hallituksen korottaessa puolustusmäärärahoja, luvattiin tulevien hankintojen luovan uutta työtä ja kasvua kaikkialle Suomeen.
Teollisuusliiton puolustusmenoja ja puolustusteollisuutta käsittelevän selvityksen mukaan puolustusvälinehankintojen – ja viennin vaikutus talouteen, työllisyyteen ja yhteiskunnan kriisinkestävyyden vahvistamiseen näyttää kuitenkin olevan pieni. Puolustushankintojen kotimaisuusaste on alhainen, samoin EU-maista tehtyjen hankintojen osuus on alhainen. Tästä seuraa polkuriippuvuutta sekä haasteita huoltovarmuudelle mahdollisissa kriisitilanteissa.
Teollisuusliiton tekemän selvityksen mukaan myös puolustusviennin osalta vaikuttaa siltä, että tehtyjen kauppojen työllisyysvaikutukset valuvat ulkomaille, kun tuotteet valmistetaan Suomen sijaan usein siinä maassa, jonka kanssa kaupat on tehty. Tuotannon siirtyminen tarkoittaa usein myös strategisesti tärkeän osaamisen siirtymistä muihin maihin. Tämän seurauksena suomalaisen puolustustarviketeollisuuden kilpailukyky heikkenee.
Teollisuusliiton selvityksen mukaan useissa muissa EU-maissa työllisyys ja teollisuuspolitiikka korostuvat Suomea yleisemmin. Muut EU-maat kiertävät EU:n kilpailurajoituksia vetoamalla puolustushankinnoissa SEUT 346 -artiklan mahdollistamana kansalliseen turvallisuuteen hankintoja tehtäessä, kuitenkin laajemmin kuin mitä artiklan hengen mukaisesti olisi tarkoituksellista.
Sisämarkkinoiden toimivuuden kannalta olisi tarkoituksenmukaista, että EU:ssa noudatettaisiin puolustushankinnoissa läpinäkyvää ja reilua kilpailua. Teollisuusliitto katsoo, että niin kauan kuin tämä ei toteudu, tulisi Suomen toimia puolustushankinnoissa samalla tavalla kuin muut jäsenmaat, jotta kotimaisen puolustustarviketeollisuuden kilpailukyky, toimintaedellytykset ja huoltovarmuus voidaan turvata. Puolustustarviketeollisuuden ylläpitämisellä ja vahvistamisella on positiivinen vaikutus myös Suomen kokonaisturvallisuuteen ja kriisinkestävyyteen.
| Teollisuusliitto katsoo, että: |
|---|
| Hankinnoissa on ensisijaisuus tarpeellisessa suorituskyvyssä, mutta teollisuuspoliittiset näkökulmat on huomioitava kansallisen kriisinkestävyyden ja puolustustarviketeollisuuden vahvistamiseksi. |
| EU:n kilpailutusdirektiivin ja sääntöjen vahvistamista tulee tukea, ja SEUT 346 -artiklan väärinkäyttö kitkeä. |
| Nykytilanteessa Suomen tulee kuitenkin seurata hankinnoissa muiden jäsenmaiden noudattamaa linjaa: kansallisen turvallisuuden näkökulman vahvempi hyödyntäminen. |
| Tämän tulee näkyä sekä tuonnissa (vaatimus korkeasta suomalaisuusasteesta) että viennissä (pyrittävä korkeaan suomalaisuusasteeseen). |
| Puolustusvoimien välinehankinnoissa on systemaattisesti arvioitava työllisyysvaikutukset Suomessa ja edistettävä mahdollisimman suurta kotimaista valmistusosuutta sekä osaamisen kehittämistä. |
5.8. Kohtuuhintainen energia parantaa teollisuuden kilpailukykyä
Suuri osa Suomen teollisuuden kilpailukykyyn, kasvuun ja monipuolistumiseen liittyvistä mahdollisuuksista riippuu puhtaan ja edullisen sähkön saatavuudesta. Suomen on oltava jatkossakin yksi maailman houkuttelevimmista sijaintipaikoista sähköintensiiviselle teollisuudelle. Energian hinta ei saa myöskään muodostua kohtuuttomaksi kotitalouksille.
Digitalisaatio, teollisuuden sähköistyminen, vetytalous, datakeskukset, kotitalouksien lämmitysratkaisut sekä liikenteen muutos lisäävät sähkön kulutusta merkittävästi. Siksi tarvitsemme yhtä aikaa energiatehokkuutta, uutta teknologiaa sekä lisää puhdasta, kestävästi tuotettua sähköä.
Tämä tarkoittaa investointeja tuuli- ja aurinkovoimaan, vesivoiman säätökykyyn, kestävään bioenergiaan ja teollisuuden sivuvirtojen hyödyntämiseen. Myös ydinvoimaa voidaan lisätä, mutta se on tehtävä markkinaehtoisesti, selkeän ja ennakoitavan sääntelyn pohjalta. Suurien ydinvoimaloiden toteuttaminen lähiaikoina ei vaikuta todennäköiseltä. Pienydinvoiman kokeiluhankkeita ja käyttöönottoa on edistettävä varmistamalla, ettei sääntely ja luvitusprosessit muodosta investoinneille pullonkauloja.
Olennaista on, että siirto- ja jakeluverkot pystyvät vastaamaan kasvavaan kulutukseen ja uusiin kuormahuippuihin. Suurten sähkön käyttäjien, kuten vetylaitosten, datakeskusten ja uusien metallitehtaiden, on oltava sähkön käytössään joustavia. Tällä tarkoitetaan sitä, että niitä on velvoitettava tai kannustettava rajoittamaan toimintaansa ja sähkönkulutusta silloin, kun sähköstä on pulaa. Tähän on vaikutettava verotuksella, luvituksella tai sähköverkkoon liittymissopimusten ehdoilla. Uudet paljon sähköä käyttävät tuotantolaitokset on myös velvoitettava ylijäämälämmön hyötykäyttöön, esimerkiksi kaukolämpönä, kasvihuoneissa tai teollisuuden prosesseissa.
Toimiva sähköjärjestelmä edellyttää selkeää julkista ohjausta, vakaata sääntelyä ja veroratkaisuja, jotka tukevat investointeja ja pitävät teollisuuden energian hinnan ennakoitavana. Näin varmistetaan investointiympäristön houkuttelevuus, ennakoitavuus ja toiminnan vakaus.
Julkisen talouden on hyödyttävä onnistuneesta energiapolitiikasta. Tästä syystä teollisuuden sähköveroa ei tule pitää kohtuuttoman matalana, jos kilpailukyky ja investointien käynnistyminen eivät sitä erityisesti vaadi.
| Teollisuusliitto esittää seuraavia toimia: |
|---|
| Turvataan teollisuuden energian saatavuus ja kilpailukykyinen hinta lisäämällä tuotantokapasiteettia, sähkön käytön joustavuutta, sekä varmistamalla energiapolitiikan pitkäjänteisyys. |
| Lisätään puhtaan sähköntuotannon kapasiteettia – erityisesti tuuli- ja aurinkovoimaa, vesivoiman säätökykyä, kestävää bioenergiaa ja teollisuuden sivuvirtoja. Mikäli ydinvoimaa – mukaan lukien pienydinvoima – lisätään Suomessa, tulee se tehdä lähtökohtaisesti markkinaehtoisesti. |
| Lisätään teollisuuden ja kuluttajien sähkön käytön jouston kannustimia. Paljon sähköä käyttäviä teollisuuslaitoksia tulee velvoittaa sähkön säästämiseen silloin, kun sähköstä on pula. |
| Vahvistetaan energia- ja sähköverkkoja, sekä nopeutetaan luvitusta ottamalla käyttöön selkeät menettelyt (”yksi luukku” -malli, käsittelyaikatavoitteet) ja panostamalla älykkäisiin verkkoihin sekä kulutusjoustoon teollisuudessa ja datakeskuksissa. |
| Yritysten sähkövero voidaan pitää kohtuullisella tasolla, ilman että kilpailukyky kärsii. Sähkön tuotannon ja sähkön käytön jouston lisääminen alentavat sähkön hintahuippujen hintaa. |
| Säilytetään kuntien verotukselliset kannustimet tuuli- ja muun uusiutuvan energian kaavoitukseen, jotta energiainvestoinnit, työpaikat ja verotulot lisääntyvät ja jakautuvat eri puolille Suomea, mukaan lukien merituulivoima ja Itä-Suomi. |
| Edistetään energiaomavaraisuutta ja huoltovarmuutta pitämällä kriittinen energiainfrastruktuuri vahvan julkisen ohjauksen ja joissain tapauksissa myös omistuksen piirissä. |
| Jos sähkön hinta nousee, ei energiakustannusten nousu saa kaatua suhteettomasti pieni- ja keskituloisten palkansaajien harteille. Suomessa ei saa syntyä energiaköyhyyttä. |
5.9. Metsiä hyödynnettävä kestävästi
Suomen metsät ovat yhtä aikaa teollisuuden selkäranka ja maakuntien elinvoiman lähde. Metsien aluetaloudellinen merkitys on edelleen kriittinen suuressa osassa Suomea. Teollisuusliitolle metsät merkitsevät työtä, toimeentuloa ja investointeja Suomeen – ja samalla keinoa torjua ilmastonmuutosta. Vain kestävästi hoidettuina metsät kantavat myös tulevien sukupolvien hyvinvointia. Siksi metsätalous, teollisuuspolitiikka ja ilmastotavoitteet on sovitettava yhteen.
Biotalous on merkittävä osa kansantaloutta, ja sen arvo kasvaa, kun puuta jalostetaan pidemmälle tuotteiksi ja biokemikaaleiksi. Mitä pidemmälle jalostus tapahtuu Suomessa, sitä varmemmin syntyy hyvälaatuisia työpaikkoja, verotuloja ja mahdollisuuksia osaamisen kehittämiseen. Biotalous vahvistaa huoltovarmuutta sekä vähentää riippuvuutta fossiilisista polttoaineista ja tuontiraaka-aineista.
Venäjältä tuodun puun loppuminen on korvattu pääosin kotimaisella puulla ja osin Baltian maiden ja Ruotsin tuonnilla. Puukaupan käynnistyminen Venäjältä lähiaikoina on epätodennäköistä. Siksi on panostettava metsien kasvu- ja hoitotoimiin ja haettava tasapaino teollisuuden puunsaannille Suomesta ja muualta maailmasta.
Osa ainespuusta päätyy poltettavaksi energiana. Perustellumpaa on käyttää ainespuuta ensisijaisesti metsäteollisuuden raaka-aineena, vähentää sen energiakäyttöä ja ohjata energiaan sivutuote- ja tähdepuuta.
Ilmastomuutos ja monimuotoisuuden heikkeneminen edellyttävät parempaa huolehtimista metsien hiilinieluista ja luontoarvoista. Tämä tarkoittaa metsänhoitoa ja puunkäyttöä, jossa kasvu, hakkuut, hiilinielut ja monimuotoisuus ovat tasapainossa saha- ja metsäteollisuuden tarpeet huomioiden.
Työvoiman ulkoistaminen ja halpuuttaminen aiheuttavat ongelmia metsätaloudessa. Työvoiman hyväksikäyttö on toimialalla yleistynyt. Osaavaa kotimaista työvoimaa on kustannussäästöjen toivossa vaihdettu ulkomaiseen halpatyövoimaan, jonka osaamisessa on puutteita. Hyväksikäyttöön ja osaamiseen liittyvien ongelmien korjaaminen vahvistaa metsätalouden sosiaalista kestävyyttä ja alan taloudellista hyötyä kansantaloudelle.
EU:n ilmasto- ja energiapolitiikka ei saa olla este Suomen metsien taloudelliselle hyödyntämiselle. Teollisuusliitto haluaa, että metsäteollisuuden työntekijät ja teollinen osaaminen ovat osa ratkaisua ilmastopolitiikan edistämisessä sekä kansantalouden ja huoltovarmuuden vahvistamisessa. EU-tason tai kansalliset hakkuita koskevat päätökset eivät saa kohtuuttomasti heikentää metsä- ja sahateollisuuden yritysten toimintaedellytyksiä.
| Teollisuusliitto esittää: |
|---|
| Metsähallituksen omistajaohjausta on vahvistettava. Valtion mailla on työskenneltävä osaavia, työsuhteisia metsureita. |
| Kansallinen päätöksenteko metsäpolitiikassa on turvattava. |
| Vaikutetaan EU:n metsiin liittyviin päätöksiin siten, että niistä ei koidu haittaa metsätalouden ja metsä- ja sahateollisuuden toimintaedellytyksille. |
| Turvataan metsäteollisuuden puun saanti vahvistamalla aktiivista ja kestävää metsänhoitoa. Tavoitteeseen voidaan päästä myös metsänomistajien velvoitteita kiristämällä. Velvoitteiden ja ajantasaisen metsävaratiedon kehittämisellä lisätään metsien kasvua ja tehostetaan nuorten metsien hoitoa. |
| Kasvatetaan metsätalouden tuotteiden jalostusarvoa. Vähennetään puun ja erityisesti ainespuun polttoa energiaksi. |
| Tuetaan biopohjaisten tuotteiden käyttöönottoa ja yleistymistä. |
| Edistetään puurakentamista ja luodaan näin lisää hiilivarastoja. |
| Varmistetaan, että metsäala toimii sosiaalisesti kestävällä pohjalla. Metsäalan työehtoja ei poljeta esimerkiksi ulkomaista työvoimaa hyväksikäyttämällä ja alalle koulutetaan osaavaa työvoimaa. Tämä mahdollistaa metsien kestävän käytön, hoidon ja kasvatuksen. |